LakuPekka maku, saa svengaamaan!

Kello lähentelee puolta yötä ja mä käyn vielä kierroksilla. Duunin jälkeen nopsaan ruokakauppaan, viis kassii sapuskaa huomiselle ja niitä nyt duunaan. Otin pikku väliköllit, että jaksan esivalmistella. Vielä ei pääse koisaa, potut on jäähtymättä ja Limoncellograniittaa pitää pakkasessa hämmentää. Näin saadaan siitä hilettä. Ou jee!

Parsasta tulee salaatti

Uuden potun onni

Huomenna on siis ne juhlat. Tämä on ensimmäinen kerta, kun duunaan sapuskaa (kunnolla) uudessa keittiössä. Toimii. Laskutilaa voisi olla enemmän, mutta mistäs sitä teet, kun neliöt tulee vastaan. Ja tää nyt on sikäli spessu tilanne, että harvoin mulla on näin paljon kerralla vieraita. Mut hei, mun injuktioliesi on niin mahtava! Olen tainnut sitä täällä jo hehkutella, mutta en voi sille mitään, se on vain niin yhteistyökykyinen. Nopee ja nätti, vähän niin kuin Martta. Ja toi mun jääkaappi on ISO unelma. Kerrankin kaikki safkat mahtuu hyvin, ei tartte änkee ja tunkee. Pavlovan pohja on paistettu, potut keitetty salaattiin, focaccio kohoaa jääkaapissa ja limoncellograniitta on hileytymässä.  Homma on siis kelkassa. Onneks käytiin väkijuomamyymälässä jo keskiviikkona, on se välttämättömyys alta pois. Huomenna saan keskittyä kodin kiillotukseen ja ruuan laittoon. Itteensä pitää kans duunaa, ja sehän ottaa muutaman tunnin.

Pavlova lämmittelee

Isosti avoin

Ostin muuten ensimmäistä kertaa itsestään ruskettavaa. Sitä olen nyt itteeni hölövännyt ja ai kun on kiva väri pinnassa. Martta näyttää ihan sille yhdellekin urheiluselostajalle. No joo, tää ihan oikeesti toimii. St. Tropez vaahtohässäkkä. Ei yhtään orange, aika luonnollinen väri. Ihan kuin ois maannu kuukauden etelässä. Martta oli nuorena poika kova ottaa arskaa. Ruskee läski ei näytä yhtään niin lihavalle kuin vaalee. Mutta nykyään aurinko tappaa ja sitä ei saa, voi ja pysty nauttimaan. Otetaan siis sekin purkista. Kaikkihan on nykyisin purkkitavaraa. Deet, eet, kalat ja häpiness. Miks ei arska? Suosittelen. Just tossa hölöväsin jumalaisen ylävartaloni ja olen niin kuparii, että pannut rinnallani näyttää alumiinille.

Purkki lakua

Tänään hierojatäti sanoi, että nyt ei enää pelkkä hieronta auta. Tarvitaan fysioterapiaa. Niska on niin pahasti jumissa, että se on kuulemma ihan säikeillä. Mitä vittuu, onks Martta kiree kuin viulunkieli?
Omasta mielestäni olen jo rento kuin pyhä lehmä. Mut kroppa sanoo toisin. Siis terapiaan ja äkkiä.

Olen nukkunut kaksi aamua ihmisiksi. Aika huikeeta. Onks tää nyt vain ymmärrettävä niin, että kaikki toi valvominen oli vain remppakiimaa. Nyt kun kaik on laitettu, Martan sielu on rauha ja näin elämä normalisoituu. Kyllä ihminen on höperö.

Nyt potut on jäähtynyt.  Hölöväisinkö vielä yhdet St. Tropetzit pintaan? Mie lähenkii huomenna lakupetterinä liikenteeseen. Tummilla on rytmi veressä, Martta on notkee namupala. Ihana kun on juhla! Hyväiset viikonloput kaikille kalpeanaamoille!