Oi, vanha Pelarguuuuunia!

Outoa. Tänään on jo torstai vaikka pitäisi olla vasta tiistai. Huomenna lähdetään jo mökille. Se on kiva. Näihin tottuu, tämmöisiin pätkä viikkoihin. Normit tuntuu pitkälle ja niistä tulee epänormit. Tottuisiko tekemään kolme päiväistä työviikkoa. Olisko aika hurjaa. Se ei elätä, eikä lyö leiville.

Sain eilen ne verhot. Illalla heti ne ikkunaan asetin. Tuli pehmeä olo. Kaiku hävisi. Meni manajan majoille. Valo niissä leikkii, eikä ole estynyt. Myös tuulessa kevyesti hulmahtaa. Se on se näky, mikä sielussa riipi. Sain myös keittiön lattiaan puuttuvat laatat. Ovat perfetto. Suomenojan Tulikivestä Jukka-setä kävi tuomassa ne mulle duuniin. Siinä vasta palvelu paikallaan. Olen otettu. Ihan hemmetin.
Puhelimeeni tuli myös tekstiviesti, että parvekelasini ovat saapuneet. Asentaja soittaa asennusajan. Nyt tapahtuu. Jee!

Tänään saan myös luokseni suihkukaapin asentajan. Se vuotaa vieläkin. Siis kaappi, ei asentaja. Tai mistä sitä voi tietää, kuinka valuvikainen on myös asentaja. Toivottavasti vika on korjattavissa, hirvee rumba, jos joutuu purkaa ja uutta asentaa. Ikävä.

Kotimatkalla mökiltä eksyttiin Plantaageniin. Ostin kukkia. Taas. Parvekkeelle mummokukat. Juu, ihan tosi. Hehkuvan punaiset Pelargooniat. Vaalin perinteitä. Piristävät mukavasti. Sellainen iso Markettakin läksi mukaan. Nyt ei partsille enää mahdu yhtään hortensiaa. Ne ovat heikko kohtani, enkä oikein voi niitä vastustaa. Olenhan sellainen pölyttäjä pörriäinen.

Tohtori oli sitä mieltä, että kädelle pitäisi antaa lepoa. Se saattaa olla niin, että oikeasti joudun saikulle bloggaamisesta. Höh, ikävää. Voin laittaa kuvia. En voi kirjoittaa. Sehän olisi haasteellista. Kerro kerro kuvastin...