Koko kevät on sulokkaasti auki. Kalenterissa ei ole kylthyyririentoa, ei juhlan tynkääkään. Mutta asialle voi tehdä jotakin. Ukkorähjän kiusaksi on järjestettävä jotakin menoa että rynkytystä. Eihän tätä elämää muutoin jaksa. Ensi viikonloppu meillä on ihan hima sellainen, ja otankin sen ilolla vastaan. On hyvä palautua tylsyyteen, se kasvattaa näkemisen ja kokemisen nälkää. Ei nyt mie huijaan, onhan mulla sovittu kevääksi valokuvaopintoja vaikka huru mykke. Kerroinko jo? Maaliskuussa intensiivi viikonloppu Valo ja Varjokurssi, järjestäjänä kameraseura. Huhtikuussa jatkuu syksyllä alkanut valokuvauskurssimme. Eli kuvaten mennään tämä kevät, jee! Odotan innolla.
Elämässä pitää olla porkkanaa! Tähän ikään ehtineenä, olen ymmärtänyt, että odotettavissa olevat kivat asiat ovat sitä parasta mielialalääkettä. Ei niiden tarvitse aina olla mitään ihmeellistä. Kivoja illallisia ystävien kans, jokunen kulttuuririento, pikku matka jonnekin, ravintola gurmeeta exseteraa. Näissä se on kuulkaa elämän voima. Sopivassa suhteessa tavallista tylsyyttä ja reipasta rientoa. Se pitää ihmisen pään, sielun ja sydämen elinvoimaisena, jopa haluttavana. Ettenkö sanoisi kukkeana...
Olin eilen asenteella. Ostin reissusta uuden asennevyön. Eiks oo mahtava? Siinä on aitoja timangeja ja keskellä rubiinisilmät. Tunsin itseni lujaksi. Mulle on turha tulla... Ai kauheeta, tähän on tultu. Martalla ei ole enää minkäänlaista häpyä ja itsekritiikkiä. Olen jo pitkään etsinyt asennevyötä ja nyt sen löysin. Onko Martta jo höperöitymässä, palaa takaisin nuoruuteen? ARGH! Asenne! Höperö ressukka, vanha ihminen. RÄYH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti