Guudbai Krabi

Suunnitelman muutoksiin tulikin suunnitelmien muutos. Jäätiin kuitenkin tänne Krabille alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ja onneksi jäätiin. Taukoamaton sade taukosi ja päästiin kuin päästiinkin meri / saariretkellemme. Meillä oli vuokrattuna oma Speedboat ja huippu kuski. Martan sydäntä niin lämmitti tämä kohtelias ja komea herramies Ross. Vietettiin siis eilinen päivä kierrellen upeita saarimaisemia, snorklattiin ja nautittiin yksinkertainen, mutta maittava lounas kansallispuistossa. Laitan kuvia, kun saan yhteydet nopeammaksi. Hei, valkoista hiekkaa, turkoosia merta ja noh, kyllä sitä Rossiakin oli ihan kiva salaa vilkuilla. Kerrassaan kiva ja hieno päivä. Illalla nautittiin viimeinen Krabi ehtoollinen, jo tutuksi tulleessa, Longtailboat-ravintolassa. Martta ei ole hirveästi jaksanut iltamenoja, olen vetäytynyt ajoissa yöpuulle. Nuoriso jaksaa valvoa, suotakoon se heille. Ja mikäs, mulla on oma huone ja nautin rauhastani. Kyllä tälle lomalle on tullut jo ihan tarpeeksi kylillä hötkyttyä. Kiitos siitä.

Tämäkään loma ei ole mennyt ilman sairastamista. Voi pöhköys! Ensin oli se outo neste hukkanen. Sitten iski itseaiheutettu selkävamma,  joka on ollut viheliäinen, mutta nyt jo onneksi hiukka helpottaa. Tämän kaiken kruuna todennäköisesti hotellin homeen aiheuttama keuhköpöhö. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja tänäkin aamuna olin niin tukossa, että meni hetki, jos toinenkin, saada itsensä auki. Onneksi apteekit myy tehokasta lääkettä ja olo on siedettävä. Tää on niin matkustamista...

Viimeinen hetki tässä La Play hotlan terdellä. Aurinko näyttää kauniit kasvonsa ja meillä matka jatkuu takaisin Phukettiin. Kohteena tällä kertaa Kata-beach. Toivotaan, että siellä hotelli on homeeton ja oireilumme saavat onnellisen päätöksen. Lomaa jäljellä kolme päivää, nyt täytyy vetää tota arskaa oikein tosissaan. Joka reikään ja nännin nipukkaan. Siellä kaiketi on kelit ennallaan eli pelkää paskaa. Juu, myönnän, että nyt on jo kotisuomi käynyt mielessä. Sille ei voi mitään, että Juppea on jo ikävä ja kai sitä Ukkorähjääkin. Meidän pikku elämää. Mutta vielä nautitaan nämä jäljellä olevat onnen hippuset.