14.12.2011

Oivalla valo, olet kirkas

Saaks ihan pikkasen valittaa? Tää keli on ihan perseestä! Väsyttäkö teitä? Kuvittelenko vaan, mutta tämä pimeys tappaa ihmisen valoisan luovuuden ja imee kaiken energian. Jäseniä painaa raskas väsy, mutta uni on katkonaista ja jotenkin levotonta. Tänään tupla herääminen, ensin kello 3 ja sit puol kuus. Hip, hei ja duunipäivä kestää vaatimattomasti ysiin. Siinä on voimistelemista. Nyt ei taida käänteinen psykokineettinen energiakaan auttaa. Vai auttaisko se? Nami, nami, elämä on ihanaa. Pimeys on hurmaa, räntä rakastaa, ei tunnu missään... Voe perse....

Mun mieli ei ole matala. Se on jo Thailandiassa. Voe tsiisus, mun matkakuume vain kasvaa ja meinaan tukehtua. Eilisellä aamulenkillä, synkässä pimeässä ja vaakataso vesipaskaräntäsateessa, kiitin Jumalaani, kiitin luojaani siitä, että jo ensi viikolla makaan auringossa. Siemailen virkistävää janojuomaa palmupuiden katveessa, onnellisena kuin pieni orava. Tsot, tsot, sinä suomi-ihminen, lopeta tuo hekutus. Jumala pudottaa ison kiven ja saat rangaistuksen. Viime yönä näin unta, että kone oli pahasti myöhässä ja jouduimme odottamaan sen lähtöä kuumassa, haisevassa ja täydessä koneessa. Olin ihan raivona ja huusin henkilökunnalle, että tämä on ihmisoikeuksien vastaista, laskekaa meidät ulos täältä! Onko tämä onni siis kätkettävä? Saako hehkuttaa, saako matkakuumeilla ilman, että tuntee hirvittävää syyllisyyttä kaikkien niiden puolesta jotka joutuvat täällä kärsimään?

Onko elämää tämän harmauden keskellä? Ei auta itkut markkinoilla. Tiukka ilme huuleen, käy vasta tuuleen. Arkisen elämän sulostuttajaa on kuitenkin tiedossa. Viikonloppuna Laura Närhen joulukonsertti ja sit mennään porukalla ruokailee. Joku uus mesta ( ent. Mekka) mut en nyt sit taas muista nimeä. Tää on nykyään niin tyypillistä, muisti pätkii ja olenkin luovuttanut muistamasta kaikkea. Kaikki on vain joku tai joitakin... Sunnuntaina nautitaan, meille jo perinteeksi ( 2. x) tullut,  joulupöytä Katajanokankasinolla. Ja hei, rakas ystäväni Londonista sulostuttaa meitä seurallaan. Siis mitä hittoo mie valitan? Elämä on aikas ihanooooooo!!!! Oivalla beibe, oivalla!

3 kommenttia:

  1. Tämä pimeys ehtii tappaa ennen kuin se on ohi, pelkään ma. Väsymys on ihan megaluokkaa, eikä sen lisäksi edes huvittaisi mikään.

    Hehkuta, hehkuta! Olet lomasi arvoinen.
    Saa iloita, saa olla onnellinen, ei se ole keneltäkään pois. Päinvastoin, se lisääntyy jakamalla. Nih. (Kadehtijat joutavatkin tukehtua siihen tunteeseensa.)

    VastaaPoista
  2. Ja meikäläinen taas inhoaa tätä ainaista aurinkoa, kuumuutta, palmuja...ääh..
    Tasan ei käy onnen lahjat...:)

    Floridan Anna

    VastaaPoista
  3. Mymskä: Se on tämä luterilainen kasvatus. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Paskat, mie en kätke. Hehkutan...

    Anna: Hih, ihanoo! Tule tänne synkistelee, helvetin harmauteen. Hetki täällä ja palmupuut maistuu kummasti ;)

    VastaaPoista