Kiertoilma pannukakku

Tyypillinen maanantain veepee. Kaikenmoista kotihommoo ja yleistä järjestyksen ylläpitoa. Niin tavallista ja turvallista. Normista poiketen asunnossani vieraili kaksi verevää jannua Gigantista. Ilkesivät kurjat häiritä Martan pikku päikkäreitä. Olin saanut tiedoksianteen, että uudet kodinkoneet tullaan asentamaan klo: 17 - 21.00 välillä. Olin täydessä unessa klo: 16. 07, kun ovikello panee pimputtaen. Martalle sellainen on syvä järkytyksen tila. Mun kelloa ei pahemmin pojat pimputtele. Eikä siinä mitä, tukka pystyssä katuja astelin ovelle, enkä kerennyt edes nenua puuteroimaan. Mahtoivat pojat ajatella ihoni epätasaisuutta. Enihau, nuoret urhokkaat asentelivat masinat paikoilleen ja Martta hymisee tyytyväisenä. Kiertoilmaa uuni tuolla puhaltaa ja tiskikone itseään pesettää. Sitten ovat käyttövalmiit. Mitä helvettiä tuonne uuniin nyt sulloisin, kakut on jo paistettu. Pitäisikö vallan nisupullat uuteen uuniin hurahuttaa. Ai niin, enhän mie enää pullaa syö... Toivottavasti koneet pelittää, eikä tartteisi aloittaa sitä tyypillistä valituksen kierrettä. Olettekos muuten huomanneet, että se on ihan luojassaan uusien kodinkoneiden toiminnallisuus? Vai olenko minä vain sellainen maanantaiyksilö, että kaikki on jotenkin viallisia? Ehkäpä nyt on toisin, tämä positiivinen aura vetää puoleensa myös toimivia kodinkoneita. Juu, näin se on nähtävä.

Ukkorähjän remppasiivous saatiin lähes päätökseen. Vielä jäi muutamat laatikot tyhjentämättä, tauluja asentamatta ja pari ikkunaa pesemättä. Niistä hän selviää yksinkin. Rankka viikonloppu, mutta tulipahan tehtyä. Emme saaneet aikaiseksi pahempaa perheriitaa, koti on hänen, eihän minulla ole sanomisen valtaa. Tai siis noin niin kuin periaatteessa. Taisin kyllä ilmaista poikkeavan mielipiteeni parinkin taulun kohdalla, joten ne jäi sit asentamatta. Olohuoneeseen en ollut tyytyväinen, sinne tuli liikaa tavaraa ja rokokoo ei hivele mun estetiikan tajua. Mutta kyllä ero entiseen on todella h u o m a t t a v a ja hyvät energiat siellä nyt jyllää. Olin niin väsy, että en jaksanut ottaa kuvia. Ehkä teen sen vielä joku päivä.

Sain Ukkorähjältä eilen kukkia. Kukkia ja kukkia, kuivia oksankarahkoita. Japanin lyhty tai oliko se Kiinan kello? Oli mitä oli, ajatus lämmin ja kauniita ne ovat. Hyvin istuu keittiömaailmaani ja tuo kivasti syksyn sisälle. Toi on siitä jännä karahka, että toi huikea orange säilyttää värinsä. Piti ihan erikseen tämä mainita, niin on harvinaista herkkua meidän perheessä... ( onnellista hyminäää.....)

Mitäs vielä? Tänään Martta on valmistanut rakkaalleen niinkin eksoottista herkkua kuin purkki hernekeittoa. Täytyy antaa hänelle myös tunnustusta, koko viikonlopun hra. söi hyvälläkin ruokahalulla valmistamiani karppiaterioita. Ihan kiitosteli ja hyväksi haukkui. Tällä kertaa pannukakut jää väliin, nyt kyllä täytyy myöntää, että yhtäkkiä tuli mieliteko pannariin ja hilloon. Ohitan sen ja tarjoan perheelle turkkilaista juugurttia marjakeitolla. Voidaan leikkiä, että se olisi pannaria. Oih! Vai pitäiskö yllättää Ukkorähjä ja pyöräyttää pannarit uudessa kieroilmauunissa. No helvetti, siinähän mulla on paistettavaa. Ei kai se yksi pannukakku koko elämää lässäytä? Ja vittu hilloo, mansikkahilloooooo!!!!

P:S Tervetuloa uudet lukijani!