Etninen pullahiiri

Höh, heräsin ihan liian aikaisin. Yritin kyllä painua takaisin suloiseen uneen, mutta aivotoimintani oli toista mieltä. Täysikuuko se herättelee, vai mikä lie vireyshäiriö? Säännöllinen ja tarpeeksi pitkä unirytmi kertoo minulle, että asiat ovat ourait. Jos oikein haluaa spekuloida, niin aikainen herääminen voisi olla oire jostakin. Joku painaa mieltä tai asiat on muuten vaan viturallaan. Ei, en ainakaan tunnista mitään alakuloa tai lähestyvää laskua. Henkinen hyvinvointini on huipussaan, ei ole hätää, eikä huolta. Siis tämä on kuutamon syytä. Näin se on nähtävä. Otan kaiken irti tästä aamuhetkestä, rauha ja hiljaisuus on läsnä ja minä tässä. Ja mokka. Kuppi jos toinenkin. HYVÄÄ HUOMENTA MAAILMA!

Tänään vietetään Kansallista epäonnistumisen ja mokailun päivää. Äh, nythän mie mokasin. Päivä onkin huomenna. Onneksi tarkistin asian, sillä Marttahan ei mokaile. Hän on täydellinen. Minulle tällainen kansallinen päivä on ihan uutta, huomasin jossakin ilmaisjakelulehdessä, että tällaistakin vietetään. Se sai minut mietteliääksi. Mitäs sitä onkaan tullut mokailtua? Pelkääkö Martta epäonnistumista? Jos katsoo omaa elämäänsä taaksepäin, niin kyllähän sieltä niitä epäonnistumisen hetkiä löytyy ihan rutkasti. Voisiko jopa sanoa, että koko elämä on yhtä epäonnistumista? Oliko minun syntymä jo suuri moka, olisiko ollut parempi jättää tulematta? Ei nyt helvetissä, kyllä minullakin on oikeus olla täällä onnistuneen epäonnistuneesti. Jos nyt totta puhutaan, niin tämä kansallinen juhlapäivä koskettaa mua läheltäkin. Suurimman osan elämästäni olen tuntenut raskasta epäonnistumisen pelkoa. Onko se suomalaisten perisynti joka saadaan syntymälahjana jo äidinmaidossa? Vai tuleeko se kasvatuksen tuloksena. Ennen vanhaan,  kun meitä räkänokkia kasvatettiin, niin metodi oli turpa kiinni tukkapöllyä ja pennut ei nenille hypi. Ei meitä hirveästi kehua retosteltu, se orastava taiteellinen itsetunto tuhottiin kyllä suhteellisen tehokkaasti koiran perse kummittelulla. Jäikö siitä ikuinen mokailun pelko, osaanko minä, en minä osaa, ainakaan en sano mitään, enkä varmasti uskalla. Vasta viime vuosina, olen oppinut hyväksymään epäonnistumiset. Ei. Nyt huijaan. En vieläkään hyväksy niitä, mutta enää ne eivät jää haavoina sieluun. Ne ovat osa arkista elämää, eikä niitä herra jumala, tarvitse pelätä. Se on vapauttavaa. Olen armollisempi itselle. Juuri niin. Armo on mun paras frendi. Armo Sulo Hellänen ja Martta Ontto Kallonen. Niin kaunis pari. Toisillensa luodut. Jumalan luomat, ei hyljätyt. Menkää ja MOKAILKAA. Huomenna on hyvä päivä.

Minun on lähes pakko puuttua kansakuntaamme niin kovin häiritsevään asiaan. Törmään asiaan päivittäin lehtien palstoilla, yleisökirjoituksissa ja minuunkin kohdistuvana ivana ja epäilynä. Jos en olisi niin vahva uskossani, niin voisin jopa vetää herneet nenukkaan. Mutta olen sen yläpuolella, ja annan nyt vihaista palautetta.

Miks helvetissä KARPPAAMINEN on monella "asiantuntijalle" ja tavankin tallaajalle niin vaikea ja käsittämätön vääryys? Mikä siinä voi olla niin ymmärtämätöntä, jos kanssaihminen voi hyvin ja syö itselle sopivalla ja terveellisellä tavalla? Minä olen asiasta elävä esimerkki. En ole vuosikausiin voinut fyysisesti näin hyvin. Kaikki vatsatoiminalliset häiriötilat ovat poistuneet ja kiinnitän terveesti huomion siihen, mitä suuhuni laitan ja rakastan näin itseäni. Okei, ymmärrän äärilaitaisuuksiin menevän hiilarittoman ruokavalion ja olenkin sitä mieltä, että sellainen voi pitkällä tähtäimellä olla jopa turmiollinen. En tosin tuomitse sitäkään, kyllä jokainen tietää omalla kohdalla, mikä tuntuu hyvälle ja oikealle. Minun kohdalla vähä hiilihydraatiton ruokavalio ( ei mikään dietti) on ollut pelastus! Väitän myös, että karppaajat ovat puhtaamman ruuan ( luomu) puolesta puhujia ja omaavat myös kiinnostuksen terveelliseen syömiseen.  Tässä muutama omakohtainen fakta todisteeksi. Mitä vitun pahaa näissä voi olla? Minkä virheen teen, jos haluan syödä paremmin, maukkaammin ja terveellisemmin? Kerro se mulle!

1. Etnisenä ( hups, tuli jännä kirjouitushärö)  tarkoitin siis entisenä pullahiirenä, olen päässyt eroon  suolistoa tukkivasta vaaleasta pullapaskahöttö puputtamisesta.
2. En korvaa aterioita ylettömällä leivän syömisellä. Viljat ovat minulle myrkkyjä. Saan kuituja joka aamuisesta luomu kaurapuurosta. Kaikesta ei tarvitse, eikä pidä luopua.
3. Pasta, pottu ja riisi eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni. Olen lisännyt huomattavasti kasvisten, marjojen ja juuresten määrää.
4. Minimoin sokerin määrän. Kaikki karkit ja makeiset ovat vaihtuneet tumman suklaan nauttimiseen. Ja huom. todellakin NAUTIN päivittäin muutamasta palasta hyvää tummaa suklaata.
5. Kaikki tuoremehut, helvetin aspartaamilitkut ( pepsimax addiktio) on vaihtunut veden juomiseen.
6. Syön kun minulla on nälkä, en täytä itseäni "huvin" vuoksi. Ruuan kyltymätön himo on poistunut. Hiillari ruokkii hiilaria!
7. En juo enää kaljaa!
8. Olen oppinut uusia makuja. Rakastan nyt pähkinöitä, avokadoa ym. Nämä kaikki sisältävät hyviä rasvoja.
9. Välitän siitä, minkälaista ruokaa syön. Valitsen ( aina kun se on mahdollista) lähellä tuotettua luomuruokaa.
10. Olen ravintoarvollisesti tyydytetty, enkä sorru paskapikaruokaan.
11. Olen energisempi, enkä tunne ruokailun aiheuttamaa väsymistä.

Jos nyt joku herra tahi rouva "asiantuntija" voisi minulle kertoa, mikä tässä karppaamisessa on väärin? Kuinka tämä on jumalaiselle temppelilleni kohtalokasta? Minä itse koen asian niin, että mistään en
t o d e l l a k a a n ole joutunut luopumaan. Päinvastoin, olen saanut tilalle hyvinvoinnin, jonka toivon jatkuvan hamaan katkeraan loppuun asti. Minulta kysellään, hienoinen iva äänessä, milloin tuo sun dietti päättyy ja alat taas syödä normaalisti. Uskon, toivon ja luotan, että kyseessä on valinta, joka auttaa minua jaksamaan elämään terveellisemmin ja nauttien. Ugh! Olen puhunut. Piste. P:S Jättäkee meidät rauhaan!

Kello on jo seven, mutta aamu ei vieläkään sarasta. Pannullinen mokkoo sirisee jäsenissä ja epäilen, että unijukka on häipynyt takavasemmalle. Pitänee lähteä kepittää ja roiskahuttaa aamu-uinnit. Hei, laitoin patterit päälle, hima on viilee. Taitaa tulla talavi, ihanoo!!!