Juokseva karhu

Kääk! Tää mun blogi on nyt jotenkin sekaisin. Johtuuko se uudesta päivityksestä vai siitä, että keskiviikko iltana lisättiin juttuja. En saa tätä muutettua takaisin vanhaan malliin, joten kirjoitan nyt tämmöisellä. Vanhan ihmisen sydämestä ottaa tämmöiset yllättävät muutokset. Toivottavasti saan vielä vanhan takaisin, en tykkää muutoksista. Oletteko muuten huomanneet, että kaikki muuttuu koko ajan? Muka parannellaan asioita. Paskan marjat! Kaikki menee aina vain monimutkaisemmaksi ja hankalammaksi. Nytkin on pakko ottaa lukulasit nenälle, niin on pientä tämä tuotettu teksti. Tsekkasin ulkoasun ja onneksi se näyttää samalle, vika on vain kirjoitustilassa.

Hyi, kun tuommoisesta tulee huonoa energiaa heti aamutuimaan. En anna sen nyt vaikuttaa, sillä tänään on P E R J A N T A I!!! Martta pääsee ulkoilemaan ja on muutakin kivaa tiedossa. Saan kaivattua vaihtelua ja olen taas innoissani kuin pikkupoika jouluaattona. Heräsin kyllä liian aikaisin, joko innostus herättää tai sit tämä uusi ruokavalioni tuottaa väsymätöntä energiaa. Hei, hyvä olo painosta puuttuu enää 300 grammaa. Sit Marttaläski ei paina enää kuin 70 kiloo, alkaa indeksit olee kohdillaan. Kylläpä kuulostaa kivalle, "mun painoindeksi on siis aivan ihanteellinen." Joka yö häviää muutama sata grammaa, mut mitäs mä sit teen, kun hyvä olotila on saavutettu ja laihtuminen vain jatkuu? Kauheeta, ei kai musta tule vaan liian hoikka? Apua, mun on pakko vetää kermakakkuu... Ou nou.... Nyt kyllä meni garderoopit uusiksi. Nyt minä (TAAS) joudun vakavasti toteamaan, että minähän en ole laihduttanut. Uusi parempia tapa syödä, on saanut aikaan painonpudotuksen. Ja se on mielestäni hyvin jännää... Ettenkö sanoisi jopa outoa? Laihtuu vaik ei laihduta.

Pitäisikö mun huolestua? Onkohan mulla kaikki muumit laaksossa? Mulla on hillitön halu päästä lenkkeilee!! Näen itseni rullaamassa rantaraittia, askeltamassa rennon kevyesti, miehinen hiki on kastellut Hi-tech lenkkiasuni ja juoksen häikäisevässä aamuauringon loisteessa. Olen perikuva terveyden ja vahva kuin venäläinen tappajakarhu. Jos jotakin negatiivista pitää tästä mielikuvasta etsiä, niin i n h o o n lenkkeilyä. Kertakaikkisen vastenmielistä touhua ja se sattuu mun polviin ja vittu joka niveleen. Mutta suunnitelma on tämä. Yritän nyt viikonlopun jälkeen heivaa ton helvetin röökin pois elämästäni ja rinnastan siihen samaan lenkkeilyn. Puran sen agressiivisen vieroitusoireyhtymän lenkkeilyyn! Juuri näin teen! Eiks oo fiksu idea? Ja katso, ei aikaakaan kun Martta juosta hilkuttelee jo maratoonin. Ettei vallan innostu triathlooniks? Nyt täytyy olla tarkkana ettei vaan ylikuntoon pääse. Ai niin, enhän mä vielä ole edes aloittanut... Kannattaako aloittaa, jos tulee ylikuntoon ja sitten voi huonosti. Siitä voi kuulkaa ressaantua...

Näin eilen illalla mahtavan kurkiauran. Onkos ne muuten kurkia vai mitä? Olkoon vaikka sorsatraktori, hieno oli ja kertoo sen, että jättävät kesän ja syksy on saapunut. Eilinen aamulenkki ( sauvoilla vain) oli mahtava! Ilmassa näppiä nipistelevä kirpeys, mieletön aamu-usva ja hillitön raikkaus. Ilmassa on happea ja ihmisen on raikas olla. Vielä pulahdus viileään mereen, niin eipä siitä enää olotila paremmaksi muutu. Tai muuttuu kyllä, lenkkitossu go go ja ilman nikotiini. Olen Jumala. Liian hyvä ihmiseks. Oho!

Pakko kommentoida tämän viikon neljän tähden illallista. Se on Martan feivoritti ohjelmistoa. Katsoin eilen parikin jaksoa ja viihdyin kovasti. Olkoon formaatti hömppä, mutta kyllä siinä välittyy sellainen ihmisten välisten kemioiden ihmeellisyys. Edellisen viikon julkkisvieraat olivat kuin paskan nielleet ja tällä viikolla hassuttelua ja hauskaa on ollut ilo katsella. Mikä tekee toisista ihmisistä rentoja ja lämpöisiä, toiset ovat jäykkiä ja varautuneita seurassa? Ei käy kieltäminen, ettenkö olisi eilen myös pohtinut sitä, millaista viestiä itse välitän? Sehän nyt on raaka totuus, että jäykkä paska olen, vaikeasti lähestyttävä ja muutenkin kylmäkiskoinen. Onko se persoona ja voisiko sitä muuttaa? Martta haluaisi olla lämmin, hersyvä, läsnäoleva, huomaavainen ja helppo ihminen. Baithivei, en voisi kuvitellakaan, että olisin tuollaisessa ohjelmassa mukana. Rakastan ruuanlaittoa ja juhlia, mutta tuntemattomien ihmisten seurassa ja vielä kameroiden alla, olisin varmaan pahasti kipsissä. Mut hei, aika jännä, että tämmöinenkin hömpäksi luokiteltu televisio-ohjelma herättää minussa ihmisyyden ajatelmaa. Hyvä ohjelma!

Nyt Martta hyppää juoksutrikooseen ja lähtee hölkälle. Höpsistä, joko uskoit? A) Mulla ei ole vielä trikoita B) Jo 3 aamuröökii takana ja keuhkot vinkuu C) Liiallinen innostus voi tappaa juoksu luovuuden. Otetaan siis ihan rauhassa, mennään sauvapelillä. Ensi viikolla alkaa sit uusi elämä. Montakohan kertaa elämässäni olen aloittanut uuden elämän? Sama se, jokainen kerta on tuore mahdollisuus.

P:S Rakas Jumala! Varjele mua liialliselta alkoholin käytöltä. Anna mulle voimia kieltäytyä syntisestä himosta, joka saattaisi saada minut voimaan pahoin huomen aamulla. Sitä en taho. Kiitos! Oot ihana!