16.9.2011

Homojussit ja munapiiat

Maanisuus laittaa pörisee. Kello on neljä, eikä tule enää uni simmuun. Pitäskö perkele hilipasta lenkille, anna mun kaikki kestää taas! Ihan turha on sängyssä pyörii, joten ylevä harraste aamun hiljaisuuteen on tietysti läpistä tänne joutavia.




Tai ei tämä mitään joutavaa ole. Eilinen kurssi oli kyllä huippu! Juuri sitä, mitä olen kaivannut. Nyt tietysti on entistä enemmän sekaisin kuvauksen kanssa, mutta niin sen pitää ollakin. Kyllä opit sieltä vielä jalostuvat ja tulevat arjelliseen käyttöön. Kaikkea kivaa on kyllä tiedossa. On siis muotokuvausta, ihka elävällä mallilla, meillä on ATK- opintoja ja ulkokuvausta. Ensi torstaina on meijän Open valokuvanäyttelyn avajaiset. Me saatiin sinne kutsut, kylläpäs on kivaa. En edes muista milloin viimeksi olen ollut koululainen, mutta tuntuu jännälle opintie. Oma aivotoiminta on tietysti hiukka ruosteessa, jääkö tuonne onttoon kalloon enää mitään? Kyllä se siitä petraantuu.... Hah, laitan tähän eilisen kuvaustehtävämme. Ihan siinä palloja kuvattiin. Tehtävänä oli saada etumainen pieni pallo näyttämään suuremmalle kuin takana oleva iso pallo. Ja näin kävi. Kuvaaminen on ihmeellistä taikaa... Varmaan kauheen kiinnostavaa.... Mulle on. Jään innolla odottamaan jo seuraavaa kertaa. Otin koulumatkalla pari fotoo meittin uudesta musatalosta. On komia pytinkin. On on.

Meijän Ope

Pieni ja iso

Iso ja pieni
Odotan myös huomista. Aamulla räjähtää. Martta aloittaa kauan odottamansa suursiivouksen. Saa jumalauta nurkat kyytiä. Koko kesä on mennyt pikku pintasiivouksella, joten on korkea aika hurauttaa mörskä katosta lattiaan. Ei siihen yksi päivä riitä, mutta jatketaan sitten sunnuntaina. Tai maanantaina, olen siirtynyt talviaikaan ja mun veepeet on la-su ja ma. Voiko enää olla parempaa tapaa viettää la-päivää? Raivokasta rakkautta ( siivous on mulle sitä itteensä )  ja illalla musikaalia sekä ulkoruokintaa. Olen tyydytetty. Täytyykin tarkistaa pesuainevaranteet,  löytyykö Tolua? Siinä on taas Jumalan lahja ihmiskunnalle. Mun tekisi hirveesti mieli vaihtaa järjestystä, maalata seiniä ja ostaa uusia huonekaluja tai vaihtaa koko asunto. Syksyn pesänvietti hormooni näyttää hyrisevän....

Hitto, tekee mieli mokkaa! Mut jos juon nyt kahvia, en varmasti nuku enää. Tämmöiset ennen kello neljää herätykset ovat työpäivinä turhan aikaista huttua. Saattaapi väsy tulla kesken duunipäivän. Paskat, laitan pannun porisee, niin on liha heikko. Valvon sit, kyllä tällä pörinällä yksi päivä lennetään. Ei tunnu missään... Kahvinkeitinkin täytyy teho pestä, niin pitää hirveää meteliä. Yskii kun keuhkotautinen.

Syksyn torstai-iltoihin kuulu ehdottomasti Maajussille morsian ohjelma. Voe hellanduudelis meijän munapiian metsästäjää! Ihan meinasi Martalla tulla tippa linssiin. Niin on ajassa menty taaksepäin eteenpäin, että peräkammarin homojussitkin uskaltavat tulla navetan kyökistä julkisuuteen. Nostan hattua  herralle, ihan helvetin hienoa, että hän uskaltaa. Toivon vain sydämestäni, että kaiken maailman hourupäät antavat hänen olla rauhassa ja elää valitsemallaan tiellään. Pelkään pahoin. Sympaattisen oloinen kaveri, toivottavasti löytää kumppanin rinnallensa. Jos Martta olisi nuorempi, niin kirjettä heti väsäisin. Ei aikakaan, kun Martta jo paskahäntää tissistä lypsää lutkuttaisi. Ja onhan mulla kokemusta, yhdenkin maajussin morsiammena.  Sitä ysäri musaa ei tosin meijän pirtissä soitettaisi, Paulaa sen olla pitäisi. Viime tuotanto kaudella taisin itkeä tihruttaa joka jaksossa. Mun sieluun sattuu tuollainen ihmisen aitous ja tunteiden rehellisyys. Olkoon junttia, Martta tykkää ja on itse cityjuntti. Juuri niin, hyvä sana, cityjuntti. Jännittää vallan, kuinka paljon tulee pojalle postia. Kuka uskaltaa? Joko niitä tulee ihan sairaasti tai sitten ei.

Kello on kohta viis. Mokka virtaa suonissa, ja viimeisetkin unen rippeet ovat maata kiertävällä calagzilla. Mitähän tekis, aloittaisiko jo siivouksen? Arvaako vielä imuria laulattaa. Taidan mennä kuitenkin vällyjen alle. Teen sitten uuden tulemisen.... Perjantai, tuntuu hyvälle. Ai niin, tänään on kaupunki saunavuoro. Mun oma hellä hetki ja ruumiin huoltorituaali. Oih, syksy tuntuu kyllä hyvälle! Tsau Bella!

10 kommenttia:

  1. Hienot kuvat musiikkitalosta! Pitäisi ihan varta vasten ajella täältä böndeltä sitä kuvailemaan.

    Kuvausta olisi kiva päästä opiskelemaan. Ei tarttis keksiä kaikkea omin päin, varsinkaan tuota kameran teknistä puolta ja sen (käyttämättömiä) mahdollisuuksia. Mukavia koulupäiviä kuvauksen parissa!

    VastaaPoista
  2. No, on kiinnostavaa! Määkin haluan tuollaiselle kurssille... Olen pitkään harkinnut, mutta toistaiseksi toteuttamatta. Varmaan mietin lopun ikääni, että pitäis pitäis.

    VastaaPoista
  3. Hieno tuo musiikkitalo, pakko myöntää vaikka olin osoittamassa mieltä (siis minäkin) Makasiinien purkamista vastaan. En toki musiikkitaloa vastustanut vaan sijaintia! Ja niin olisin halunnut ne vanhat rakennukset säilyttää.

    Asiasta viidenteen, me ollaan lahjotettu eteenpäin Moccamaster kahvinkeitin pari vuotta sitten ja siirrytty lasisiin pressokeittimiin. Vedenkeittimellä vesi lähes kiehuvaksi ja siitä vaan purujen päälle, snäppärää kuten sinä sanoisit;)
    Ja paljon parempaa moccaa...

    VastaaPoista
  4. Anne: en ole vielä päässyt sisätiloihin, mutta sinne kyllä tahtoisin. Kuvaus on hieno maailma, tahtoo oppia paljon.

    Mymskä: Ei kun kurssille vaan. Se on niin hemmetin kivaa ja antoisaa!!!

    Viivi: Mut aika kivasti ovat jättäneet makasiinin jämät, toivottavasti niiden ympärille tulee jotakin järkevää. Keitätkö pressoa vai ihan kaffeta, onks se sellainen perkalaattori? Mulla on pressokeitin erikseen. Nykyajan keittimet on huonoja, pitäisi ihan tutustua tarjontaan paremmin. Hyvä kahvi on Jumalan lahja ihmiselle ( sekin.)

    VastaaPoista
  5. Meillä on Bodumin pressopannuja kaksi isoa ja yx söpö yhden mukillisen kokoinen. Kahvina pannukarkeata tummaa paahtoa, arkena sitä halvempaa versiota Juhlamokasta. Ei kyllä päivä lähtis käyntiin ilman mokkoo!
    Ps. Sä osaat hyvin valita kuvakulmat, mielenkiintoisesti.

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Hauskaa löydä tätä. Nyt se on mun FB:n seinällä :D

    Terveisin

    Teiän ope

    VastaaPoista
  7. Viivi: Kyllä se mokka ihmisen herättää. Kiitos kulmista!

    Alejandro: Tervetuloa! Täällähän näitä kuviakin on, palautetta otetaan vastaan. Olen myös hyvän ruuan ystävä, kuten varmaan huomasit :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kiitos :)
    Joo, HYVÄÄ ruokaa pitää rakastaa :)

    VastaaPoista
  9. Noh,


    Selasin sun kuvia täällä ja huomas että joo, oot kyllä esteettinen. Ei siinä mitään yllätystä tähän mennessä. Geometrisissa kuvissa diagonaalit rikkovat vaakoja ja suoria linjoja. Se on dynaamista. Haet jännitystä ja keskityt kohtiin. Kuitenkin käsittelet jokainen kohde omien ominaisuuksien mukaan, joten yrität saada parasta jokaisesta objektista/tilanteista. Mutta valaistuksiin vois tehdä enemmän paitsi että, kun käytät tilannen valo… ei se on aina mahdollista vaikuttaa siihen paljon. Mutta sen mukaan, sanoisin että joko asialle tehdään jotain, tai tapetaan kuvan ollessaan mahdoton homma. Riippuu kanss näkökulmastasi ja tarkoituksestasi, kyllä. Riski onkin otettava, sillä saa kokemusta. Ainoastaan ottaen riskejä voit saapua uusiin paikkoihin :)
    Täällä on, siis, ensimmäinen ja yleinen kommentti. Palataan!

    VastaaPoista
  10. Alejandro: Kiitti meijän Ope! Valokuvauksen yksi kiinnostavin haaste on VALO. Samalla se on myös vaikein. Minä näe valoja ja varjoja vaikka missä, mutta valitettavasti en pysty niitä kuvaksi vangitsemaan. Tiedän, että välillä se on sula mahdottomuus... Aina onnistunut valotus ei ole se paras kuva, siitähän puhuttiinkin viime tunneilla. Odotan jo kovin seuraavaa tuntia, syksystä on tulossa mielenkiintoinen ja mukava!

    VastaaPoista