Unelmia ja pikku tuhnuja

Martta oli eilen ihan Marttana. Säilöin siis niitä kurkkuja mutta onhan se täällä mökillä sellaista helvetin tuhraamista. Ei ole juoksevaa vettä ja kyökkikään ei ole mikään tehokeittiö. Enihau, rakkaudella laitoin ja syksyn tunnelma oli tärkeintä. Martan ikioma keittokirja oli kaupungissa ja netti antaa niin ristiriitaista reseptiä, että olin hiukka eksyksissä suolan määrän kans. Kuumeisesti mietin, kenelle voin soittaa ja tarkistaa asian. Soitin jo Marttaliittoonkin ( minnes muualle?) mutta siellä oli vastaajat päällä. Sitten keksin, Marttojen Martta Saariston Martat blogin pitäjä Piia varmasti tietää. Mulla ei ollut hänen puh. numeroo, joten käytin hyväksi nykyajan mediaa ja laitoin viestin naamakirjaan. Ei aikaakaan, kuin pelastava Martta soitti ja sain häneltä hyvän reseptin ( oli just viime viikolla itse kurkut laittanut.) Kiitos Piia, nyt jännäämme mikä on maku.

Aamupäivällä piipahdettiin Bilnäsis Secret Gardenissa. Ostin sieltä lähellä tuotettua avomaankurkkua ja ihasteltiin kaikkia kivoja tavaroita. Kauppa on tehty isoon tehdasrakennukseen ja mun mielikuvitus alkoi heti laukkaamaan. Tilat ja rakennus on mahtava, sinne saisi vaikka mitä kivaa toimintaa. Miksi mun mieli kuvittelee ja rakentelee kaikkea romanttista paskahömppää? Kuinka olisi kiva laittaa pientä kahvilaa, sisustuskauppaa, luomutilaa ja vaikka pikkupikku kampaamo johonkin nurkkaan. Miten mie voin kuvitella, että muutto sivistyksen tavoittamattomiin olisi minua itseäni? Mistä kumpuaa tämä ihmeellinen unelma paremmasta tulevaisuudesta? Ko. kauppa oli kivasti laitettu, ei ihan mun tyylistä, mutta herätti mut taas haaveilemaan. Yritäs nyt homo ottaa elämän realiteetit huomioon ja laskeudu maanpinnalle. Mut kun olisi niin kiva.... Miehän voisin laittaa sinne Marttajoen huarakonttorin pystyyn. Antaisin kaikkia kivoja kotitalousneuvoja, ja miksei, parisuhde opastusta. Kuinka pidät ukkorähjäsi onnellisena.... Ai ku kiva!

Istuin eilen muutaman tunnin nenä kiinni netissä. Tutkin tätä Karppaamista. Tietoa on netti pullollaan ja vähän menin jo sekaisin. Mut sit löysin kivat sivut ( unohdin jo) siellä karppaajat oli jaettu kolmeen "kastiin." On ketokarppaajat, ala ja hyväkarppaajat. Tämä tieto oli minulle tärkeä ja hyödyllinen. Mie liikun varmaan jossakin hyvän ja alakarppaajan rajoilla. Joskin luettuani tuota yltäkylläistä tietoa, iski halu kokeilla elämää kokonaan ilman hiilareita. Mutta sitä sokeriahan on joka paikassa! Enkä halua, että elämä on yhtä kieltäytymistä. Minulle riittää, että selkeät hiilaripöperöt jää veks. Olotila on aika onnellinen. Huomaan, että mua ei väsytä niin paljon. Olisin voinut eilen illalla valvoa myöhempäänkin ja tänäkin aamuna heräsin pirteänä. Hienoista päänsärkyä havaittavissa ja mua pissattaa ihan julmetusti. Massu kutakuinkin ookoo, ruokailun jälkeen pikku tuhnuttelua ja semi turvotus. Mutta ei enää olenkaan niin massiivista kuin esim. viime viikolla. Odotan elämätapani edistymistä ja uskoisin, että vatsakin tuosta rauhottuu vielä.

Rakastin seurakuntaa eilen aika maukkaalla illallisella. Mentiin sellaisella ala/hyväkarppaaja linjalla. Kai?
Alkuun keitin samettisen pehmeän mustatorvisienikeiton ( Martta ei syönyt paahdettua ruisleipää.) Jotensakin keitto sattui kohdilleen ja kielet mänt tuas perseeseen. Vatkasin kuohukerman purkissaan aika reippaksi vaahdoksi, joten koostumus oli todella pumpulinen. Tämä vain vinkiksi edellä postattuun keittoreseptiini, vatkaa kermaa kunnolla. Tulee hyvä.  Pääruuaksi tein kanafileet kasvispedillä. Vot sie, olipa herkkujen herkku. Kuka kaipaa pottua tai riisiä, puhumattakaan pastasta. Laitoin uunivuuan pohjalle seuraavaa kasvista pilkottuna. Luomukaalia, porkkanaa, paprikaa, purjoa, kesäkurpitsaa, chiliä, valkosipulia ja yrttilöitä. Kiehautin kasvisliemen mihin sekoitin ranskankermaa ja kuohukermaa. Otin kanafileisiin värin pannulla ja asettelin kasvispedille ensin mozzarella ja sit kanat päälle. Nyt täytyy tunnustaa, että laitoin vihannesten päälle snadisti siirappia ( hyi olkoon!) Kaadoin lopuksi liemen vuokaan ja rouhin päälle pippuria. Tunti uunissa miedolla lämmöllä ja pieni jälki vetäytyminen. Voin sanoa, että makumaailma oli aika kohdallaan. Helppo ja nopea valmistaa. Jälkiruokana nautittiin marjarahkaa pensasmustikoilla ja vadelmilla. Laitoin rahkan hetkeksi pakastimeen, tuli kivan kohmeista. Kasasin jälkkärin viinilaseihin kerroksittain mustikkakeiton ja vaniljakastikkeen kans ( Martta jätti vaniljat välistä.)

Viikonloppu on vierähtänyt. Oli voimaannuttava lepohetkitys. Saas nyt sit nähdä, onko energiat huomenna viturallaan? Ei ne oo, olen lukenut Salaisuuskirjaa ja se kertoo vetovoimanlaista. Sitä saat mitä tilaat. Näinhän se menee. Jos mieli on musta ja ajatus synkkä, sitä sellaista vedät puoleesi. Jos teet unelmistasi totta ajatuksissasi, niin katso, valo tulee elämääsi ja saat kaiken mitä haluat. Mitäs se Martta haluaisi? Hää haluaa olla onnellinen. Mitä sinä haluat? Vain SINÄ itse voit siihen vaikuttaa, anna palaa!