TukkaPutkeen

Loma on kaunainen kaukainen muisto vain. Hups, tuli kirjoitushärö, nauratti.... Juu, tukkaputkella mennään. Meillä aloitti uusi tyttö ja kaikki tekijät jo duunissa. Penkit täys potilaita ja hulina on sen mukainen. Musat soi, puhelin huutaa, föönit pauhaa ja kaikki puhuu päällekkäin. Megafonia on suunnaton, mutta samalla ihana. Metsän hiljaisen kuiskailun jälkeen tuntuu, että on taas elämässä kiinni, joskin illalla tietää höyrynneensä. Hienoa, että on duunia!

Yläkerta on ollut armollinen. Yön viileys hyväilee ikkunoista, uni on paksua ja kylmää. Ei tartte valittaa.
Odotan jo syksyä, tai annetaan vielä elokuun hempeillä ja sit kirpeää kuulakkuutta kehiin, kiitos. Aamuinen uimarantani on sinilevän sotkemaa. Tosin tilanne vaihtelee huomattavasti. Maanantai ok, mut eilen jo pulikoin myrkyn seassa. Se ei ole varsin rentouttavaa ja suihku on välttämätön heti uinnin jälkeen. Tänään jätän väliin. Voi ihminen, omaa leipääsi syöt, kun paskot reviirillesi. Surullista, hirvittävän surkeeta.

Syksy on uuden alku. Kuumeisesti pikku pää miettii, mitäs kivaa voisi keksiä? Joku liikunnallinen hopi voisi ottaa siivet alleen, joko aloitan hottisjoogan uudelleen. Se olisi nasta. Jotakin tekee mieli, että voi sit jouluksi jo sen innostuksen lopettaa... Vai pitäisikö hommata salikortti. Juu, käyt taas kuukauden ja maksat vuodesta. Ihan perseestä.... Jotakin, jotakin on saatava!

Tukkaputkeen on riennettävä. Pikku jumpat vielä ja sit menox! Seksikästä keskiviikkoa!