Se on salaisuus

Aikainen aamu. Järvellä tanssii paksu sumu, tunnelma lähentelee kauhua. Pihanurmella kimmeltää aamukaste ja lähellä kurnuttaa metsäkyyhky. Taitaa olla murrosikäinen yksilö, sen verran syvältä ja karheesti huuteloo. Ihana aamu. Nyt minä sen näin! Pihapuissa syöksyilee pieni haukka, kana tai hiiri sellainen. Ihan tässä lähellä. Ihmeellinen luonto... Yleensä haukat lentelee korkealla ja kovaa. Luonto on oudon hiljainen, tyyni. Metsän eläimet herättelee ja kuulen ihmeellisiä ääniä. Vai onko se mun oma pää? Jos tämä onkin unta? Uhuu, herätys....

Leppoisan päivän jälkeen Martta meni ajoissa nukkumaan. Marttaa väsytti. Silleen ihanasti. Päivä oli pirteä, yllättävää energiaa velloin sisälläni. Alkaako karppaaminen vaikuttaa? Hiilarihöttö väsymys väistyy ja tilalle tulee rautaista otetta elämään. Suattaapi olla, tuntuu hyvälle. Sain eilen... Hei, taas iso lintu tässä ihan lähellä, pöllö tahi huuhkaja. Hienoa, nyt luonto näyttää, jännittävä aamu. Niin, jatketaan. Sain siis eilen kannustavia kommentteja ja arvokasta tietoakin karppaamisesta. Nyt täytyy ihan syventyä asiaan tarkemmin. Minusta tuntuu, että kaikkien näiden ruokavaliollisesti hakusessa olevien vuosien jälkeen, olen löytänyt oman tapani tahi tyylini syödä ja nauttia. Olen tullut kotiin. Enhän minä niin tyhmä ole, ettenkö olisi tiennyt, pullapiparikarusmellin olevan ihmiselle myrkkyä. En vain ole saanut tarvittavaa otetta tehdäkseni asialle jotakin. Siitä nämä syksyt ovat niin fantsuja, että mieli/sielu hakee uudistumista. Tämän syksyn 2011 teema onkin Karppaaminen. Jos Martta innostuu jostakin, niin hän menee täysillä asian ytimeen. Tämä nyt vain ei ole hetken huuma, tämä tämmöinen on elämän tapa. Nyt täytyy olla tarkkana. Otetaan rauhallisesti, tahdotaan pysyvyyttä. Juu, näin teemme.

Eilinen sieniretki oli vallan antoisa. Tattia tuli kuivattavaksi asti ja los kanttarelloksiakin kiitettävästi. Oli taas mahtavaa samoilla metsikössä. Pari hirvikärpästä havaitsin eli saatana on laittanut lähettiläänsä kiusaksemme. Nou hätä, meillä on keinot taistella heitä vastaan. Kokovartalosieniasu. Yritänpäs kaivella kuvaa arkistoistani. Varmaan jo viime syksynä niitä mainostin, mutta uudet lukijani ( sieni-ihmisiä?) eivät  niistä tiedä. Asu on siis maataloudessa käytettävä paperinen suoja-asu. Niitä saa mm. K-raudasta muutaman euron hintaan. Kannattaa ostaa mahd. iso koko, on helppo liikkua. Asu suojaa saalistajan päästä varpaisiin ja hirkkarin huorat vain kopsahtelevat pintaan, eivät saa otetta, eivätkä pääse tunkeutumaan sun intiimiaukkoihin. S u o s i t  t e l e n !!!!

Tänään Martta säilöö! Säilöö sisäänsä tätä syksyistä raikkautta ja laittaa valkosipulikurkkuja. Sienipikkelsiäkin ajattelin kokeilla. Saimme eilen söpöjä beibekantsuja, niistä purkin laitan. Ukkorähjä oli käynyt Bilneesis ja sieltä oli löytynyt joku kiva luomukauppa. En nyt muista nimeä, mutta sinne mennään tänään ostoksille. Kerron kokemukset siitä myöhemmin. Säilöminen sattuu Martan pelastakaa minut nälkäkuolemalta hermoon. Tiedätkö, siinä on jotakin alkukantaisen tyydyttävää, kun saa säilöttyä talven varalle ravintoo. Sen on pakko olla jäänne luolamiesajoiltamme ja Martta on ollut vastuussa koko kyläyhteisön hengissä säilymisestä. Kalaa en ala kuivaamaan, enkä lihaa mädätä. Pitäisikö leipoa leipää kuivumaan kovan talven varalle? Ai niin, Martta ei syö enää leipää. Olkoon siis....

Säilömisestä tuli mieleeni ruoka, yllättävää. Tein illalliseksi aika maukkaan karppiaterian. Eikä kenelläkään ollut mitään valittamista, ei edes Ukkorähjä yökötellyt. Valmistin sienistä jauhelihamurekkeen, keitin kakkakuulia ja vihreitä papuja. Kanttarellikastiketta ja vihersalaattia. Jälkiruokana rahkainenkerma mustikoilla ja vadelmilla. Olipahan tajunnan menettävää nautintoa. Martta rakastaa papuja, keitän ne ensin suolavedessä ja hauduttelen sen jälkeen voivalkosipulissa. Eilinen ruokapäiväkirja kertoo seuraavaa. Aamiaiseksi munakas ( vain yksi keltuainen) kinkkua ja juustoa. Pari palaa karppileipää paahdettuna. Sieniretken jälkeen välipalaksi luonnonjugurtti ja luomu mustikkakeitto. Sitten tuli tämä taivaallinen ateria. Juu, tuli liian pitkä väli, se on tyypillistä täällä mökillä. On touhua niin, että ei kerkeä syömään ja ateriväli on liian pitkä. Mutta näillä mentiin eilen ja hyvin toimi... Sain muutamia vinkkejä karppiruokiin ja niihin tutustun lähemmin het kun kerkeen. Mielenkiintoista....

Mun näpit on kohmeessa. Tässä aamuisella terdellä on viileetä, mahtavaa, upeeta! Vielä hetki vällyjen alle, mua odottaa mielenkiintoinen kirja. Rhonda Byrnen Salaisuus. Martta on myös henkisen kasvun tiellä. Elämä on suuri salaisuus, eikö olekin?

P:S Kuvien lataus ei onnistu. Postaan ne myöhemmin.