Carpe diem

"Ensin pelastettiin suutari Andersson, sitten pelastettiin suutari Pettersson! Hallelujaa, se on synnistä pois..." Niin kyllä meni pelastusarmeijalle eilinen päivä. Hyi hitto, kun piti huokasta hartaasti ja syvään. Sauna, tuo ihmisen paras ystävä, auttoi hitusen, mutta kyllä mentiin hitaalla. Ylilyönneistä joutuu hintansa maksamaan ja olen yrittänyt itselleni armoa antaa, jos sitä kerran lomallansa hitusen ylilyö, niin ei se maalima siihen kaadu. Mutta kun.... Ovat vain niin turhia tuommoiset huokaisut helvetistä. Niin turhia. Loma on kallisarvoista aikaa, ei yhtäkään päivää pidä huokailla. Mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään...

Mitä kerrottavaa siis eilisestä voi olla? Paikallinen säätiedote on seuraava. Siis satoiko vai paistoiko eilen? Missä ne ukkoset ja hirmumyrskyt on? Meillä arska tohottaa ihan kybällä ja kuuma on kuin helvetissä. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Ihan jo pikkasen toivoisin, että antaisi virkistävää vesisadetta. Mutta kauniina kuin Pohtamon Anne aikoinaan, valkenee tämäkin auvoinen aamu. Huomaa, tämä ajatteluni sulokas positiivisuus. Olen siis hengissä, elossa ja lujasti tässä päivässä. Olen tullut takas siis niin ku back. Pitäskö polokasta juhlat pystyyn? Huh, ei kiitos vielä. Armooo!!!

Eilinen iltakin oli kaunis kuin edesmennyt Aavikon Armi ( rauha hänen sielulleen.) Kaiken sen itseaiheutetun kärsimyksen keskellä katsoin kyllä vasten auringon siltaa. Tyyni ja taiteellinen ilta. Sepä inspiroi herkkää ja väräjävää sieluani niin, että pakkasimme pikku perheen Hunikkaan ja hurautimme kartanolle kuvaamaan. Fagerviikin upea kartanoalue on naapurimme. Sain siis jotakin aikaiseksi ja pieneksi kesäloma kohteeksi voinkin ko. aluetta suositella. Siihen samaan syssyyn, kannattaa tutustua Mustion linnaan. Sekin on tässä lähellä. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalastelemaan, kaunista on lähelläkin, kun vain osaa silmänsä aukaista.

Se on ensimmäinen lomaviikko takana. Niin, se on sitten yksi viikko vähemmän lomaa. Siis kolme viikkoa enää jäljellä. Neljä miinus yksi on kolme. Tämä tahtoo sanoa sitä, että nyt pitäisi olla energiatasot kohdillaan ja hillitön virkeys ja halu nähdä ja kokea maailmaa. Työ, tuo kaukainen ja kummallinen sana pitäisi olla unohdettu ja hylätty kummallisuus. Nyt ei kiristä, ei purista, ei ahista. Kai tässä täytyisi jo jotakin järkevää liikehdintää saada aikaiseksi. Joku suunnitelma johonkin. Vai onko pakko? Jospa vain Carpe diem... Tässä istun enkä muuta voi. Ei helvetissä, nyt pätäkkää pöksyyn ja menoks. Kaupuntiin pitää mennä hoitamaan pari asiaa ja maaseutumatkailukin odottaa. Täältä tullaan elämä!

Tietoliikenneyhteydet temppuilee taas. Koneksuunit paukkuu kyllä ihan täysillä, mutta tää bloggeri takkuilee. Vika siis tässä, mun päässä vai saunalahdella? Yritän eilisiä kuvia, mutta suattaapi olla, että ei vörki. Kokeilen sit myöhemmin uudestaan. Täten julistan hekumallisen aamuhetken päättyneeksi. Hetkeksi heittäydyn vielä selälleen siis tarkoitan pikkupikku unosille. Kuntoliikuntaa pitää harrastaa, sillä viimeistään kaikki paha on kuitattu. On taas hyvä (tyhmä) ihminen.... Olokee onnellisia!

P:S Kuvien lataus onnistui! Tästä tulee hyvä päivä, hallelujaa!