MököMökä

Käytiin kaupungissa ja se ei ollut varsin järkevä teko. Oli asioita, joita oli pakko hoitaa ja ajattelimme fiksusti, että mennään jo su-iltana, yksi yö ja maanantaina hoidetaan asiat alta pois. Himassa oli kuuma kuin ryssän helvetissä ( 30,1) eikä nukkumisesta tullut yhtikäs mitään. Väsy kostautui mökkimatkalla hienoisella perheriidalla ja nyt ollaan mökömökö. Anna mun taas kaikki kestää! Saavuttuamme tänne paratiisiin, nukuttiin pikku päikkärit ja viileä tuuli puhaltaa raikastavasti. Hiukka helepottaa, kunpahan muodon vuoksi täytyy hiukka jurmottaa... On se ihmeellistä kuinka pelkkä väyminen ( hermot kuumasta kireenä) saa ihmisen kiukkuilemaan. Ja silloin tietysti tulee sanottua potenssiin sata ja olin jo avoeroakin miettimässä. Nyt tuo ajatusmaailma tuntuu hiukka liioitellulle.

Yksi päivä pois täältä ja tajuaa taas kuinka helppo täällä on hengittää. Vaateet ja aatteet lensi samantien jorpakkoon ja ihmisen on parempi olla. Laitan kohta iltapalasta, niin suutuin, että sanoin Ukkorähjälle, että ostaa ja laittaa omat eväänsä. Mie en osta, enkä passaa, saatanan tonttu! Nyt jo hiukka huvittaa, mutta silloin ei naurattanut. Noh, mulla on savulohta, raikas salaatti ja kermaviilikastike. Lasi pirskahtelevaa valkomaviiniä kruunatkoon ateriani. Siinäpähän Ukkorähjä ihmettelee. Jos on oikein kiltti, voin pikku palan antaa....

Oliskohan Martalla hermot jotenkin pinnalla? Oltiin kärvistelty sitä ryssän helvettiä joku tovi ja tarkoituksena oli möllähtää hetkeksi television ääreen. Mutta kuvaa ei tule, heikko singnaali ilmoittaa hän. Otin pikateleksin Elisan omalle gurulle ja selvisi, että vika ei ole digiboxin ( niin kuin yleensä.) Systeri lapsineen oli vierailulla ja olin moneen kertaan korostanut, että älkää räplätkö teeveetä turhaan. Auki - kiinni ja kanavanvaihto. Muuta ei sotketa. Mulla alkoi kiehua päässä. Tietysti, oli helppo syyttää heitä ja taisin käydä aika kierroksilla. Kummia asioita saa tuo kuumuuskin aikaan? Vai olisko Martalla jo vaihdevuodet? Otin siinä teleksin jo systerille ( pieni kireys leukaperissä) ja loppuviimeksi haukuin talohuollon. Lampsin naapurin sulokkaan Simon luo, rämpsäytin ovikelloa ponnekkaasti ja utelin hänen kaapeliyhteydet. Juu, ei näy hänelläkään, vika on maalimanlaajuinen. Huokaus ja helpotus. Vikaa korjataan yhä edelleen, mutta kävinpä kuumana. Huh! Mikä ihana agressio, niin alkukantainen...

Perinteisillä lomatunnelmilla täällä seilataan. Tapellaan ja sit taas tapellaan. Voisiko lomaa enää ihanammin viettää? Pitäisikö tempaista ja käydä vähän Ukkorähjää ahistelee? Pikkasen käyn kylkiluuta kutittaa, kyllä se siitä lämpenee. Mutta omat ruokansa saa tänään laittaa... Ensin kuitenkin ruiskautan ruhoni Lähdejärven aaltoihin ja otan raikastavan kesäsuihkun. Tähän raskaaseen tekstiin ja onnetomaan valitukseen sopii kaiketi muutama hehkeä kukkaiskuva? Niin ovat kuin Martta konsanaan...