Elämisen riemua

Täällä ollaan taas. Ja mikä ilta! Terdellä lämmintä 27 ja aurinko porottaa taivaan täydeltä. Kaikenmaailman pörriäiset lentävät edestakas onnesta sekaisin. On kyllä kesäilta parhaimmillaan. Ukkorähjä rillaa rakkaalle maggaraa, huomenna sit gurmeeta. Ihana rauha ja kiireetön lempeys on astunut sisääni. Se on just tätä täällä näin. Ei huolen häivää. Istun nyt alaterassilla, tää on varsinaisesti niin kuin kesämesta. Mökin terassi on jo liian kuuma... Mää nautin, nautin... ( Huomaa, täällä kuumuus ei ahista.)

Mun ajatusmaailma on taas jymähtänyt samoille raiteille. Valitan sitä, että oon läski tai on liian kuuma. Urputan väsymystä ja loman tarvetta. Vaihtoehtoisesti hehkutan sitä kuinka ihanaa on olla mökillä. Hirveen yksinkertaista on tämä ihmisen elo.  Ja lukijasta varmaan aika tylsää... Mut ei mun elämässä tapahdu tällä hetkellä mitään muuta. Ei ole viikonloppuisia rientoja, ei matkoja, ei yleistä hubaa. Kaikki elämä keskittyy tänne herran rauhaan. Minullehan tämä ei ole tylsää, mutta tästä on vaikea saada veikeitä ja jännittäviä postauksia. Vai onko tässä mitään jännää, läski istuu terassilla ja tuijottaa laskeva aurinkoa? Tarinaan tulee nyt yllättävä käänne... Huoran perkeleet ovat kadonneet jonnekin?! Hallelujaa, herra on kuullut rukoukseni tai saatana on jättänyt minut rauhaan. Muutama heikko inisijä yrittää, mutta minä tarjoan välittömästi läiskähdyksen ja niin on hän hengetön.  Katsotaan mitä tapahtuu kun aurinko menee unille, tuleeko verenhimoinen hyökkäys.  Tosiaankin, kello on jo 21.50 ja möllykkä antaa vielä upeasti hehkuaan.

Oukki Doukki. Nyt täytyy seurustella perheen kans. Pikku koiralla on pallo hetki. Heitetään palloa ja hän noutaa ihan sikana. Juppe rakastaa pallopeliä. Voi sitä elämisen riemua. Hitunen mulle myös, kiitos!