Samalla kaavalla mennään. Ältsin upea aamu ja mokkamoumentti luonnonhelmassa. Eilinen jeesustelu huoranperkeleiden poissaolosta on osoittautunut turhaksi. Ne janoavat taas jaloa vertani. Olkoon, en jaksa nyt siitäkään vaahdota. Ime, ime kyllä sitä vielä riittää. Ja hyvää laatua onkin, hemoglobiinit paukkuu lähellä kakssataa. Paksua ja maukasta tavaraa. Voisikohan sitruuna homo valittaa välillä jostakin muusta kuin näistä jo tutuiksi tulleista aiheista? Yrittäiskö tää saada aikaan vaihtelua, jotakin mikä olisi oikeeta. Okei.
 |
Tässä vähän vaihteluu |
Puhutaanko elämästä? Synneistä syvistä tai elämättömästä ajankulusta? No johan repes.... Olen tässä jo päivänä muutamana huomannut, että tämä vajavaisesti kehittynyt ajatustoimintani harhailee oudoissa elämää suuremmissa kysymyksissä ja pysähtyneissä hetkissä. Olen-ko alkanut kyseenalaistamaan tähän asti eletyn ja vielä elämättömän elämäni. Miksi ja mitä varten? On tunne, että on saapunut jollekin puolimatkan pysäkille ja olisi tarve tarkistaa matkatavarat. Ja ennen kaikkea, mihin on matkalla ja mistä on tulossa. Fyysinen sijainti on harvinaisen selvä, olen pääsiäissaarilla ja minä olen kolossani kyhjöttävä pupujussi. Vitsi, vitsi. Totta toinen puoli, kyselen itseltäni vaativaan sävyyn, kuka olen, miksi olen ja mikä on mun elämän tarkoitus? Hei, aika syvällisiä pohtii hän... Näihin kysymyksiin ei ole niin helppoa löytää vastausta. Pienessä päässäni risteilee häivähdyksiä menneistä muistoista, jotka ovat rakentaneet minusta minun. Tehneet tästä matkasta ainutlaatuisen, mutta silti kyseenalaistan tällä hetkellä kaiken. Aivan kaiken. Ymmärrän elämäni pienuuden, tehdyt ja tekemättömät teot. Voe pyhä jyssäys, ihmisen maallinen taival on niin pieni ja mitätön. Minä olen pieni ( pienisuuri läski) ja minun merkitykseni elämälle on loppujen lopuksi aika mitätön. Heikkoina hetkinä pintaan pyrkii ajatus elämän turhuudesta. Kaikki on turhaa, mutta samalla kuitenkin tärkeää. Kyseenalaistan valintojani, tapaani olla ja elää. Kysyn itseltäni ja naapurin naukuvalta kissalta, olenko onnellinen. Olenko minä onnellinen, onko elämä turhaa? Katsottuani taaksepäin näen jäljessäni paljon sotkua ja sekamelskaa. Olen laittanut paljon asioita hienosti järjestykseen, mutta mitä tässä tavoitellaan? Mitä kohti kurkoittaa? Onko mitään? Seisottuani hetkisen tässä pysäkillä ja odotellessani seuraava elämän kuljetusta, tiedän sen, että nyt olisi aika pysähtyä ja hetkisen tuumailla. Ottaisiko matkalipun luostariin, sinne niin menet miettimään yksikseis sitä mitä olet jumalaton jättänyt tekemättä ja mitä meinaat elämällesi tehdä. Sielläkö se onni ja autuus sinua valaisee? Höpö höpö, kyllä ne vastaukset ovat itsessä, eikä niitä etsimällä löydä. Hiljene, pysähdy ja anna ajatuksen tulla. Ei luoja lastaan hylkää, kurittaa vain välillä, että oppisi olemaan. Just niin.
Ihana aamu jatkuu. Lempeä ilmastohyväily tekee gutaa vanhoille luille ja ravitsee raskasta sieluani. Tänään teen rakkaudella ruokaa. Aloitan valmistelut jo ajoissa. En muista, joko mainitsin, että vieraat ovat vegegluteenittomia. Siinä on Martalle mielenkiintoista haastetta. On mukavaa kokkailla kaikessa rauhassa, ei oo kiirettä mihinkään. Illalla saunotaan, nautitaan ja ehkäpä laitetaan jalalla koriasti. Voih, tätä elämän ihanuutta!
 |
Marketta wa here |
P:S Marketta Liljeqvist, tuo Södergullan suloinen seksipommi on kadonnut. Onko ukkorähjä ajanut hänet pois? Missä Marketta luuraa? Mulla on niin ikävä Markettaa...
Olipas syvällistä pohdiskelua. Keski-iän kriisi? Muakin on samat asiat joskus mietityttänyt, oonks mä ihan turhake?
VastaaPoistaNyt on kuitenkin kesä, etsi se Marketta!
Toi asu kuuluu niin suomalaiseen järvimaisemaan :)))
Sie sen sanoit Viivi! Mulla on viidenkympinriisi! Hienoa! Marketta kaivaa mekon naftaliinista ja laittaa humpaten, siellä se jossain on ;)
VastaaPoista