28.3.2011

Tropiikin unelmia kello: 19, 20 ja 21.00

Nyt ottaa kupoliin ja pahasti tuo lumisade. Ei enää yhtään kestäisi kaunista ja puhtaan valkeaa maisemaa. Tahtoo kevät esikkoset esiin ja kuralätäköiden lotinaa. Vaikka kuinka sanotaan, uusi lumi on vanhan surma, minusta se on vain ihmisen rienaamista. Jahas, otetaanpa toisenlainen lähestymistapa. Ei ole hyväksi aloittaa päiväänsä näin negaation kautta. Tervetuloa, valkoinen huntu! Olet kaunis, olet puhdas. No niin, heti tuntuu paremmalle. Paskan marjat ja muut hillokkeet....

Ilmeisesti eilinen nisupullashow jäi harmittamaan leipurin egoani niin, että näin viime yönä hauskan unen. Pakastimessani syöjäänsä ikävöivät nisukkaat halusivat nähdä päivänvaloa ja päästä parempiin suihin. Pelastajaksi ilmoittautui eräs lukijani, paeloruokailija Naina. Hän himoitsi terveellisiä nisupulliani niin, että laitoin pullat taksikyydillä kotiosoitteeseen. Unessa käytiin läpi lukuisia vaihtoehtoja nisujen jälleen sijoittamisen mahdollisuuksista. Ja ylpeinä keksimästämme ratkaisusta olimme sangen tyytyväisiä itseemme. Näin luomupulla kokeilu sai onnellisen lopun ja valtakunnassa kaikki on hyvin. Naina, jos tosiaankin näin on, että himoitset minulle kuuluvaa, olen valmis antamaan orvoille taksikyydin. Tell me, ja jumalaiset herkut ovat kotiovellasi. Hih, kaikkea se ihmisen mieli tuottaa....

Erinäisissäkin kokkiohjelmissa korostetaan sitä, että kokin täytyy tuoda esiin persoonallisuuttaan annosten valmistamisessa. Martta on ottanut vinkistä vaarin ja räjäytti eilen tropiikin tunnelmin. Jostakin alitajuntani ruokasyvyyksistä nousi esiin tämmöinen tico, tico herkku. Olkoon nimeltään Tropiikin Unelma.

Kukkopojan siipipaloja syöjien mukaan. Ostin nämä Juurenpuodista ja ne todellakin ovat kukkopoikaa.
Kärväytä kevyt rusketus kukkosille pannulla. Laita ne uunivuokaan.
1 kokonainen tuore ananas kuutioina
2 chiliä
n. puolikas inkivääri viipaleina
3 valkosipulin kynttä murskana
Rouhi pintaan suolaa ja jotakin tulisempaa pippurisekoitusta
Tuoreita yrttilöitä oman maun mukkaan, mie laitoin saatavilla olevaa elikkäs basilikaa

Sekoita kastike erikseen kulhossa.
1 prk kookosmaitoa ( saa olla isompi purkki)
2 dl kuohukermaa
curryä, chilirouhetta, suolaa
Heivaa soosi kukkosille, lykkää uuniin ja anna hautua 200 astetta n. 50 minuuttia. Anna paistamisen jälkeen vetäytyä fuuliopaperin alla ainakin 20 minsaa.

Valmista sillä aikaa shamppanjarisotto ja esim. vihreä salatatti. Ukkorähjä ei ole mausteisen ruuan ystävä ja ajattelinkin, että herralta jää ruoka lautaselle. Mutta niin vaan veteli inkiväärit ja muut härpäkkeet. Suosittelen kokeilemaan. Maku oli pehmeä ja ihanasti mausteinen. Itse asiassa en itsekkään tykkää liian tulisesta, en näe siinä mitään järkeä, että aistinautinto räjäyttää makuhermosi niin, että taju lähtee. Näin oli hyvä, kiitos. Jälkiruuaksi rauhoitimme makunystyröitä jäätelöllä ja la-illan suklaakastike jämillä. Vot!

Brunaa pintaa

Ananasakäämä

Tulin just lämpöisestä

Tropiikin Unelma

Hienostunut pallo


Eilinen kellojen siirtely sai aikaan mielenkiintoisen sekavuustilan. Teevee oli sekaisin,  kahdeksan aikaan tuutista tuli ulos kello seiskan ohjelmia. Seinäkelloajat oli vielä vaihtamatta ja näytti siis kasia. Läppäri ilmoitti jo yhdeksää. Hetkeen en enää tiennyt mitä aikaa elämme. Mihin suuntaan menemme, mikä olikaan oikea aikasi. Minne katosi elämästäni tunti jos toinenkin. Hetken jo luulin, että minä olen sekoamassa. Oli villiä, ihan vähän pelotti. Tuolla lailla vanhaa miestä kiusaavat... Mutta siis nyt on maanantai ja kello on 08.13. Onhan? Vai onko nyt tiistai.... Mikä kuukausi nyt on? Joulukuu? Mikä kevät, missä?

Tänään rakastan itseäni hierojan palveluilla. Kyhmyinen kehoni odottaa jo sulattelevaa kosketusta. Saa taas energiat uusia kanavia vallattomaan virtailuunsa. Hieroja on ihmisen paras ystävä, todettakoon nyt näin. Minun piti myös pestä akkunoita, mutta tuo harmillinen takatalvi estäköön sen. Ikkunat pestään silloin kun kevät kutittelee nenää ja on muutenkin vallaton olo. Nyt ei ole. Tänään otetaan rennosti ja ollaan muutenkin heikunkeikun!

P:S Mulla ei vieläkään ole syötävää pullaa. Oi, elämän kurjuutta.

4 kommenttia:

  1. Haha :D Mullakin oli eilen pullapäivä. Tässä paleoliittisia pullia, jotka itku silmässä tein. Taas kerran rumaa ruokaa, mutta vei sydänsurut mennessään. Jeesukselle kiitos pullasta!

    http://luolalaboratorio.blogspot.com/2011/03/depressiopullaa.html

    VastaaPoista
  2. Kiitämme herraa! Ei se näkö, mutta maku. Mun pullia ei syö Erkkikään, vaikka näköä löytyy, niin maku on syvältä.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa ruokaa, tuosta meillä tykätään. Taidanpa kokeilla viikonloppuna, jos en ennenkin.
    Täälläkin on satanut lunta, mutta suli taas entiseen tasoonsa.
    Rentouttavaa hierojalla käyntiä.

    VastaaPoista
  4. Maku oli kohdallaan. Unohdin reseptistä hiukka raastettua sitruunan kuorta ja kastikkeeseen ripaus sokeria. Hieroja auttaa jaksamaan!

    VastaaPoista