26.2.2011

Salarakkaan kosketus

Tunnen kuinka rentouttava lämpö ympäröi lihaksikkaan vartaloni ja tuo tumma kuumuus hyväilee hellästi. Nenän päästä tipahtelee hikisiä karpaloita, maistuvat suolaiselle. Annan pikku hiljaa periksi ja sulan tähän onnellisuuteen. Vaihdan asentoni vaakaan ja huokaisen syvään. Ajatustoimintani kuuntelee vain ympäröivää hiljaisuutta, kaikki turha unohtuu. Ihmisen on hyvä olla. Aika unohtuu, paikka katoaa, on vain tämä hetki. Täydellinen rituaalirakkaus.

No niin, lähtipäs runollisesti. Miten noin ihana voi samalla olla niin karmea? Taloyhtiömme sauna ei ole estetiikan riemuvoitto. Miten voikaan olla niin seitkytlukua ja kamalan näköistä? Kuitenkin nautin suunnattomasti joka viikkoisesta ( rumasta) saunavuorostani. Se on minulle sama kuin pyhä lehmä intialaiselle.








Kohtasin eilen salarakkaani. Oli ihanaa heittäytyä hänen käsittelyyn, vahvojen ja karvaisten käsivarsien hellään kosketteluun. Emme ole tavanneet pitkään aikaan ja kohdatessamme tunsin vatsani pohjassa pienten perhosten lentävää kutinaa. Meillä oli taas niin hauskaa, juttelimme kesästä ja kaikesta kivasta. Hän ei tykännyt, kun olin aloittanut taas tupakoinnin. Ymmärrän sen hyvin, sillä intiimi kohtaamisemme voi olla hänelle kuvottava. Lupasin harkita lopettamista, sillä en halua, että hän hylkäisi minut. Tapaamisemme ovat lyhyitä, mutta sitäkin intensiivisempiä. Emme tuhlaa aikaa joutavaan, vaan minä heittäydyn heti vaaka asentoon ja hän aloittaa oitis minun rassaamisen. Oih, eilinen kanssakäymisemme oli tuskallisen suloinen. Hän osaa olla niin taitavan hellä, ihailen häntä. Hän on suloinen kuin pehmonalle. Kaipaan häntä jo niin.... Minulla on maailman paras hammaslääkäri.

Pääsen tänään avantoon! Mahtavaa, olen sitä niin kaivannut. Melkein kuukauden tauko. Vasta nyt keuhkoputkeni tuntuvat sille, että en ota turhaa riskiä kylmästä syleilystä. Ja pirulainen pakkanen on laskenut keuhkotautisen tasolle. En minä pakkasta pelkää, en helvetissä, mutta kunto ei vain ole tätä ihanuutta sallinut. Jee, avantoooooon!!!! Tänään on muutenkin elämisen arvoinen päivä. Iltapäivällä mennään siis suksilla sivakoimaan ja meillä on se pastakoulu. Väkijuomaliikkeessä täytyy suorittaa vuosikerta ostokset, pastaa ja viiniä, njams! Huomenna on Mac-koulu ja illalla leikin pöytäkauppiasta. Mulla on käyttämätön ruokailuryhmä, jonka saan toivottavasti myytyä. Saa siitä matkarahaa ( lue; muutamat uudet jeansit ja pari käsveskoo.) Kyllä elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, vai mitä?

2 kommenttia:

  1. Miau. No joo, mä en kyllä mitään kiksejä tossa saunassa saisi (en kyllä muutenkaan diggaa saunasta paitsi kesällä puulämmitteisestä). Mutta sun kannattaisi hyvänä sisustajana suunnitella uusi sisustus taloyhtiönne saunaan ja esittää väri- ym. malleineen yhtiökokouksessa. Olis aika päivittää, eikö?

    VastaaPoista