Hui, kun huippaa! Ihanasti huippaa! Pyörryttää! Hyvänlaatuinen asentohuimaus on palannut. Pari aamua ja iltaa on kivasti heittänyt. Aamulla ylös noustuani, kävelen pitkin seiniä ja sama juttu illalla, käydessäni vuoteelle. Kaikki pyörii ja meinaa viskata sängystä lattialle. Ei tartte viikonloppuna ottaa häppää, on niin kuin valmiiks jo soosissa. Johtuuko siitä, että niskaosasto on juntturassa? Hierojani viettää osan vuodesta epsanjan auringon alla, eikä ole mua vatkaamassa. Tyhmä hieroja. Kävelen siis pitkin seiniä, on se williä!
Ou jees! Mitähän tekis? Avantoon ei vielä kykene/uskalla, syvä pettymyksen huokaisu.... Haistelen happea parvekkeelta. Taidan mennä takas sänkyyn, pehmoiseen pesääni. Taivaallista viikonloppua sinulle! Voiko sanoa taivaallista? Miksi ei? Mitä se tarkoittaa? Musta se on niin kuin upeeta, mahtavaa, mukavaa.
Eni hau, t a i v a a l l i s t a!
P:S Katsoin tämän postauksen jälkikäteen ja kauhukseni huomasin tekstin olevan fonttien sekamelskaa. Ilmeisesti kopioitu kuva/kuvateksti muuttaa fontin. Vaikka saan sen muutettua tekstinkäsittelyssäni ja esikatselussa se näyttää ok, niin julkaistu teksti on kuitenkin eri fontilla. Tyhmää. Eli teen kaksi eri päivitystä ja näin fontit pysyy hallinnassa, muuta en keksi, enkä osaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti