Radio Suomessa laulaa Mariska. Sua kaipaan tulkitsee hän veret seisauttavasti. Tää biisi saa mut ihan fiiliksiin! Mieletön meno! Viinit tähän pöytään jo tuokaa!!! Huolet hetkeksi unohtakaa!!! Miks sytytit mut roihuamaan?! Oih ja Voih!
Ilta tarjoilee taas parastaan. Aurinko laskee, sauna lämpiää tuprutellen pehmeää pumpuliaan piipusta. Ilta on lempeä ja ilmassa kenties jo syksyn sävel. Radion turvallinen musiikki soittaa sielujamme ja kaikessa on kiva kosketus.
Ihana, kun voi vielä nauttia ulkoilmaelämää. Maasta sinä olet tullut, maaksi sinä olet tuleman. Yhtä äiti luonnon kanssa, isä maan. Kauheen rauhallista täällä, cityhumujen jälkeen. Kiva olla.
Kaikki muu paitsi mökkeily on turhaa...
Osa 2.
Toi edellinen oli perjantai-illan fiiliksiä. Oli tarkoitus jatkaa saunan jälkeen, mut en sitä jaksanut...
Nyt on sunnuntaiaamu. Ihana syksyn tunnelma. Ilma on viileä ja tuuli soi puissa. Nukuin yhdeksän tuntia syvää unta ja nyt olo on pirteä. Tänään lähdetään ajoissa kaupunkiin, puoliskolla on sukulaisen rippijuhlat. Hyvä niin, sillä tänään minä saan siivota himassa. Täytynee tunnustaa, että siivoukset ovat jääneet vähäiselle. Oikein odotan, että pääsen rättiä heiluttamaan. Katsos, koko kesä menee täällä mökillä, ei siinä kerkeä kotia paljon puleraamaan. Mutta nyt on jo korkea aika.
Eilen käytiin sienimetsässä. Olikin mahtava reissu. Kolme tuntia noukittiin ja herkkutattisaalis oli runsas. Ihania, ykkösluokan pulleroita vasut pullollaan. Siinä on hieno sieni! Ja miten ihana niitä onkaan löytää. Sienten lisäksi, metsä antaa hyvää energiaa. Nyt taas jaksaa.
Syötiin eilen sieniruokaa. Alkuruokana tattivoileivät ja pääruokana sienitäytteiset ohukaiset. Olipas hyvää. Tänään on sitten tattipastan vuoro. Oih, siinä on gurmeeta niin, että taju lähtee.
Työviikko oli lyhyt ja ytimekäs. Kaksi ja puoli päivää duunia ja taas oltiin viikonlopussa. Nyt kaikki miellyttävät poikkeamat on takana ja palataan arkiseen elämänmenoon. Hyvä niin, rutiinia olenkin jo kaivannut. Voisi heittää hyvästit kesälle 2010 ja käydä odottamaan joulua. Mitähän sitä jouluna? En ole erityisesti mikään jouluihminen, enemmänkin ahdistun siitä hössötyksestä ja haluan paeta. Pakoon, piiloon jeesuslasta. Olen miettinyt, pitäisikö ponnistaa ulukomaille? Thailand voisi olla harkittava vaihtoehto... Kerkeehän tuota vielä miettiä. Tai sitten ei, joulumatkat myydään niin aikaisin. Käydään nyt ensin se Barcelona lokakuussa. Yes!
Hah, mökin pihassa, tässä ihan äärellä, tepastelee kolme lintua. Jos en ole onneton lintu tunnistaja, niin sanoisin, että ne ovat pyylintuja. Miten kirjoitetaan pyy monikossa. Pyitä?
Mistä tiedän? Isäpuoleni on kova metsämies ja juuri tuota tipua roikkui tapettuna, verissä päin meidän parvekkeella. Syötiin sitä iänikuista lintupaistia. Silloin sitä ei osannut arvostaa, nyt pitäisin sitä kenties herkkuna...
Olipas verinen tarina pyhäaamuksi.
Onko mitään mainittavaa maapallolla?
Olen kenties hieman analyyttisellä tuulella. Kyseenalaistan taas vähän kaikkea ja kaikkia. Se kuuluu elämäni evoluutioon. Joka syksy sama juttu. Mikä se tunne on? Ei se ole masennus, ei burnout, eikä.... mikä? Joku se on. Hienoinen tyytymättömyys, kaipuu johonkin, en tiedä mihin? Tulee tunne, että omalle elämälle pitäisi tehdä jotakin. Hurauttaa elämä uusiksi! Myydä asunto ja lähteä maailmalle. Jättää kaikki, ukot, akat ja pikkukoirat. Laihduttaa satakiloo, lopettaa rööki, paukahtaa uskoon, aloittaa henkisyysharjoitukset. Harrastaa kauneuskirurgiaa, löytää rakastaja ja kirjoittaa romaani. Mitä vielä? Jotenkin levoton olo....
Ou rait, tiedän, että tämä menee ohi. Ensimmäiset syksyn kuurat ikkunoissa ja minä olen rauha. Sitä odotellessa yritän nauttia elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti