Tässä minä nyt köllöttelen. Lihava ja valkoinen kesämies. Eikö ole houkutteleva, hah!
Riippumatto on fiksun ihmisen keksintö. Ja laiskan.
Hyvin nukutun yön jälkeen on ihana herätä suloiseen kesäaamuun. Nyt voi ensimmäistä kertaa tassutella ulos ihan aataminasussa. Eikä palele yhtään. Hyttyset, nuo luomakunnan alhaisimmat, ovat vielä unillaan, joten ei tarvitse pelätä pistoja. Aamukahvi maistuu hunajalle ja metsämansikalle. Niin on ihanaa. Pyllähdin sängystä suoraan järveen, hukutin unihiekat ja kirkastin aamuni raikkauden. Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... Takavuosien hittibiisi. Mutta kuka sen esitti? Hyvä kysymys, veikkaan Päivi Paunua ja Kim Flooria. Oisko? Siinä lomalaiselle pähkinä purtavaksi...
Eilinen helle ja se hienoinen dagenefter sai päivästä löysän ja tekemättömän. Uhmattaisiko tänään polttavaa palloa ja urakoisimme puusavottaa ja mattopesua? Hmmmmm.... Pitää miettiä..... Toisaalta, nyt olisi energioo ja virtoo kaataa vaikka koko metsä. Eipä tehdä mitään työsuunnitelmia. Mennään tilanteen vaatimalla oivalluksella ja pidetään mielessä myös se, että taidan olla lomalla.
Tänään on kuitenkin mentävä kaupunkiin. Sinne tukahduttavaan helvettiin kärsimään. Pattella on autohuolto ja suuntaamme sen jälkeen sinne Mikkeliin. Tänään on siis lepopäivä juhlista, huomenna kenties joutuu venymään.
Tällä hetkellä pientä päätäni vaivaa hirvittävä ongelma. Kuinka siitä selviän? Olenko kykenemätön tekemään näin vaativia ratkaisuja? Joko loma on sumentanut aivotoimintani ja teen kenties virhe arvioinnin. Miksi eteeni annetaan tämmöisiä kohtuuttomia päätöksen tekoja heti lomani alussa. Oih, tämä on niin raskasta.
En osaa päättää, jatkanko uniani uudessa riippumatossani vai menenkö takaisin vuoteeseeni?
Nyt täytyy olla tarkkana....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti