Viikko alkaa

Tyypillinen maanantaipäivä. Kakut paistuu uunissa ja hoitelen firman laskuasioita. Toki, aina on aikaa istahtaa koneelle ja läpistä hiukka joutavia.

Eilisen hönttöspäivän jälkeen, olen yrittänyt kasata voimiani ja energiaani. Siihen auttaa aina avantouinti ja reipas lenkki. Ei pidä jäädä makamaan, vaan ottaa toiminnallinen asenne ja hymy pyllyyn. Olin jopa niin reipas, että kävin parturissa. Eikä sillä hyvä, vaan leikkasin työkaverini hiukset. Ja mä olen kuitenkin VPeellä! Taas kirkastin kruunuani. Mikä helvetinmoinen hohde!

Hillitön mökkikuume nostaa päätään. Johtunee tästä sulokkaasta auringonpaisteesta. Sulaisi noi lumet äkkiä, jotta voisimme aloittaa mökkikauden.

Mökki on meille tärkeä ja rakas paikka. Siellä se kuulkaa sielu lepää! Ja ruumis.

Tällaisena vieteri pupuna, puuha petterinä on hienoa istua kiikkustuolissa terassilla ja tuijotella järvelle. Kai se on jotakin sieluni meditaatiota. Siellä on niin helppo rauhoittua, istua ja mietiskellä. Noh, ehkä hieman nautin myös pirskahtelevaa valkoviiniä...

Aah, ei enää montaakaan viikkoa, kun pääsen nauttimaan tästä ihanuudesta. Tai siis, voihan se olla, että noi helvetin lumet ei sula vielä juhannukseenkaan. Argh!

Edellisessä päivityksessä analysoin Blogin pitämistä. Mut onhan tää aika kiva juttu itsellekin. Jos jaksan kirjoittaa, niin mitä pääomaa tämä on muistella menneitä. Tuleepahan elämästäni dokumenttia. Ajattelin, että tämä on myös hyvä kanava tuoda esille runojeni rustaamista. Hah, sinä joka luet tätä, et voi välttyä lukemasta myös runojani. Jos siis luet tekstin loppuun. Vähänkö olen ovela? Mulla on pöytälaatikossa aikamoinen kasa aikaisempaa "tuotantoani" jotka olen valmis sylkäisemään eetteriin. Oletko valmis?

Pyydän huomauttaa, että varhainen kirjallinen heräämiseni oli hieman ahdistavaa aikaa. Onnettomia ihmissuhteita, päihdyttäviä ainesosia, seksiä, väkivaltaa ja videonauhaa... Sitähän oli ihan pakko purkaa yön pimeinä tunteina, itkua tuhertaen, sydän vereslihalla ja sielu suoraan perseestä. Mutta, me tarvitsemme niitäkin kokemuksiamme ja ilman sitä oksennusta minä en olisi minä. Enkä nyt tässä. Ihanassa elämässä ( tää ei siis vielä ollut mikään runo.)

Sovitaanko näin. Sinä luet mun ahdistus aikaista tuotantoni ja minä lupaan jossakin vaiheessa kirjoittaa sinulle runoja vaaleanpunaisesta unelmasta, hempeistä hyväilyistä ja onnellisuudesta, helvetti soikoon!

KAIKUJA

Tömähdin tajuntaasi tietämättä tarkoitusteni päämäärää.

Säikähdin aitouttasi ja kävelin pois sinusta jättäen jälkeeni toiveiden kevyet jäljet.

Jos joskus pyytäisit pukemaan ikäväni sanoiksi ja kertoisit kipeitä totuuksiasi.

Häkeltyneenä puhun vain sinisestä jonka keskellä on kirkasta keltaista.

Selostan sinulle rakkaudesta, ihmiselon vahvasta siemenestä.

Höpötän vaaleanpunaisesta hattarasta, sekä jään kylmistä kyyneleistä.

Salainen ikävä odottaa, että saisi riisua pois pyhäkoulupukuaan.

On alastomana auki, valmiina poimittavaksi.

Huomaavaisen hienostuneesti sivuutamme yhteisen arvoituksen.

Etsien rajoja, jotka ovat kadoksissa tai niitä ei ollutkaan.

Hämätessäsi minua, et ymmärrä, että samalla hautaat minut itsestäsi.

Ohitamme jotakin kaunista.

Hellät huokaukset ovat lupauksia, heikkoa materiaa.

Eikä niille voi rakentaa.

Jotta tämä ei menisi ihan pateettiseksi älämölöksi, voisin keventää tätä loppua hieman.

Runolla, joka voisi olla hauska?

SAMMAKKOPRINSSI

Saada elämä hymyilemään, prinsessa ja puoli valtakuntaa.

Helmen asettaisin patjasi alle, kätkisit sen simpukkaasi.

Nauraisin salaa verhon takana.

Hukuttaisiin yhdessä lakanoiden kahinaan.

Sukeltaisimme syvälle toisiimme.

Niin kuin nousuvesi, tulisimme takaisin tähän aamuun.

Do diin. Tässä tällä erää. Nyt pitäisi alkaa seurustelemaan elämänkumppanin kans ja leikittää pikkukoiraa. Vai menikö se toisin päin?

Hei, laitoin tähän kuvan rauhamme temppelistä ( jos se nyt onnistuu, kuvan laitto...)