Jälleen uudelleen syntyneet

Oih, nukuin täydellisesti! Tuollaisen yön jälkeen velatkin tuntuu saataville. Elämän tärkeimmät asiat tässä iässä ovat a) kunnon yöuni b) ruokaa säännöllisin väliajoin c) liikkuminen ja ulkoinen ilma d) kakka. Noilla pääsee jo pitkälle ja hermo kiittää. Eikä pidä vähätellä, ei noi ole niin yksinkertaisia asioita. Yks häirintyy, niin on koko elämä sekaisin. No niin on, mut ei nyt. Nyt on just hyvä.

Kauheen nätti aamu. Ollaan vielä täällä möksällä. Tuntuu kuin olisi pikku lomalla. Saavuin paratiisiin jo To ja nyt on Ma. Illalla hieroja, muutoin veepee. Virallista kesälomaa en vietä kuin viikon, joten otan tämmöisiä pikku lomapätkiä. Uutta mulle, saa nähä kuin toimii. Se on vain asennekysymys, sitähän voi sitten ajatella, että on lomalla noin niin ku koko ajan. Käy vain duunis pyörähtää.

Mut joo, hurjan nätti aamu siis. On satanut vettä ja luonto on yypervihree, herkullisen kostea ja jotenkin raskas. Linnuillakin on kovasti asiaa. Ovat varmaan onnellisia, kun saavat hyökii kosteutta. Tuoksu on huumaava, hirveen voimallinen. Kaikessa tuoksuu vihreä. Mun tuoksu. Raikas ja vireä. Aurinko ei paista, eikä tartte. Valokin on pehmeä ja kostee. Kaikessa soi bluus. Kuikat huuteloo seljällä, järvi on tyynessä ja minä päivystän terdellä. On vain tämä hetki.

Liljani mun

Eilen saatiin lomareissu pakettiin. Eli reittisuunnitelma ja yöpymispaikat ja lautat varattua. Siinä on kuulkaa aikamoinen homma. Tie vie seuraavaan - tallinna - narva - tartto - pärnu - saarenmaa - haapsalu - tallinna. Kierretään lähes koko Viro. Ajomatkat ovat verrattain lyhyet, abautrallaa parisen tuntia väli. Emme siis istu koko aikaa ratissa vaan saamme nauttia kohteesta. Saarenmaalla ollaan pari yötä, muut menee yhden pysähdyksen taktiikalla. Oih, odotan reissua, sillä kärsin nykyään kroonisesta matkakuumeesta ja meillä on kovin lystiä UK:n kans reissuillamme.

Mökin edustalla on ruukuissa kolme kuunliljaa. Mun lempparit. Siinä vasta kaunis ja kiitollinen kasvi. Ovat olleet tässä jo satavuotta. Joka syksy ne kaivetaan monttuun mullan alle ja sieltä keväällä nostamme ne ruukkuihin. Tänä vuonna ovat erityisen runsaat. Puskee lehteä niin, että kohta ruukut halkee. Se on aina pienoinen ihme, kuinka ne voikaan selvitä talven koettelemuksista. Ja ovatko ne joka vuosi samat vai voiko sanoa, että syntyvät uudelleen. Ja mikä on se ydin, mikä syntyy uudelleen. Voi ihmettä. Niitä on kiva tuijotella, nytkin sadepisarat ovat kertyneet lehdille kuin isot timantit. Oih!

Viikonlopun hesari on vielä osapuilleen lukematta. Sitä siis hetki vielä ja kenties ihan pienet kauneusunen tyyppiset. Pitää olla varo ettei nuku liian nätiks. UK vetää vielä hirsiä ja antaa vetää. Musta on niin ihanaa, kun hää nukkuu täällä mökillä ihmisiks. Himas kökkii yöt ja nukkuu miten nukkuu. Ei oo ihmiselle hyväks tuommonen. Näillä aloitetaan tämä viikko. Hyvin levänneenä, syöneenä, liikkuneena ja paskoneena. Ei mittään hättää ihmisellä. Adios!