Kohtasin homopeuran

Tavakseni on tullut istua aamutuimaan koneelle. Täs on niin kiva, täs terdellä, luonnon keskellä. Silleen tehokasta, että saa samalla raitista ilmaa ja ilmaisen The Birds konserton. Ei mulla mitään asiaa ole, mut mitä sitä muutakaan tähän aikaan tekis. Tää on laatuaikaa keskenään. Aloitan duunit myöhemmin, kun olen sit illan duunis. Sopii mulle, varsinkin nyt, kun tuota työmatkaa on.

Rhodot kukkii jo

Mun postaukset on ollut aika ankeeta luettavaa, tajusin. Tarkoituksissa oli postaa remontista upeita, onnistuneita ja mahtavia kuvia teemalla bifoor after. Kaikki olisi edennyt suunnitelmien mukaisesti ja kuinka vanha ja käytetty syttyy uuteen elämään. Ei sit ole. On vain mun valitusta siitä, kuinka kaikki on mennyt päin bebaa. Itseään tässä tietysti soimaa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä jättää tekemättä. Ehkä mä joku päivä pääsen ottamaan kuvia valmistuneesta kohteesta ja tämä kaikki on vain suolaisen katkera muisto. Nyt mä lupaan, että en enää täällä inise. Palataan asiaan sit joskus ennen joulua, kyllä se koti sinne viimeistään valmistuu.

Oletteko koskaan miettineet miksi valokuvausta kutsutaan valokuvaukseksi? Valo ja kuva. Toissa aamuna olin juurikin nimenomaisesti kuvaamassa valoa ja yhtäkkiseltään tajusin tämän. Valokuvaaminen on valon kuvaamista. Eiks oo hirmu veikeetä, kun mun rajalliset ja kutistuneet aivosolut ymmärtävät jotain? Ai ei vain, musta se on ihmeellistä. Meinasi vallan ilon pikku pisut pöksyyn lirahtaa, kun ymmärsin oivaltavani. Sen verta sanon, että se valon kuvaaminen on siitä jännä juttu, että näet sen  kyllä ( kuinka upeaa se on ) mutta et saa sitä välttämättä tallennettua kuviisi. Se vain katoaa jonnekin. Kaikkea ei voi vangita ja siksi se nöyräksi pistääkin.

Hän on niin komia!

Olin eilen etsimässä kuvauspaikkoja Porkkalanniemellä. Mageeta seutuu ja ajelin ristiin rastiin. Vettä tuli kuin hanurista ja oli aika märkää. Yhtäkin tietä tallatessa kohtasin nuoren, urospeuran. Eikä siinä mitä, täällä mökillä niitä pyörii jaloissa tuon tuosta. Mut tää yksilö oli komee kuin mikä ja selvästi kiinnostunut minusta. Olisiko peräti ollut homopeura. Siinä me tuijottelimme hetken toisiamme ja sen katse oli musta jotenkin hauska, väitän että, hän katsoi mua suoraan silmiin. Olin hyvin vaikuttunut tästä kohtaamisesta, joka kesti vain hetken ja kameran säädöt oli vähän sinne päin.

Mökkitie aamun valossa

Pakko mun on jotain remppakuulumisia kertoa. Eilen sähkäri sai loput pistorasiat ja katkaisijat paikoilleen. Joku asia on viety päätökseen, jesh. Tietoliikenne ja töllö toimii, mut pientä säätöö jäi. Mut mä näin kaikki teeveekanavat omasta töllöstä ja sain hetken silitellä käynnistyneen tietokoneen ruutua. Mami tulee ihan just kohta takas. Hetken ottaa vielä. Kylppäriosastolla valettiin lattiaa ja sekös on sit paskasta hommaa. Tuntui hirveelle kattoo, kun sotkettiin betonii ja vettä, sitä roiskui sinne tänne ja täytyy vain toivoa, et kaikki suojaukset pitää. On parempi, että mää pysyn poissa sieltä. Tehkööt ja valmistukoot, menen sit säätää. Urgh!