S.T.O.P. Elämä jatkuu

No niin, kotona ollaan ja yhteydet liikkuvat liukkaasti. Saatiin mokkulakin toimimaan eilen, nyt vain jännätään pelittääkö se myös landella. Toivottavasti. Tultiin eilen ajoissa sivistyksen pariin, ukkorähjän piti lähteä duunimatkalle, siksi aikainen palautus. Hiukka harmitti, kun ilma oli kuin morsian ja piti tulla tänne ähnöttää. Otin harmituksesta kaiken irti ja sain tehtyä kaiken tekemättömän. Siis siivosin ja pesin raivokkaasti pyykkiä. Joskus minusta tuntuu, että minä vain siivoan ja siivoan, eikä sen puhtaampaa ole. Kauhiia, jos tässä pyörisi jaloissa vielä liuta mukuloita sotkemassa. Kaksikin aikaista ihmistä saa sotkua aikaiseksi. No joo, on taas niin Marttaa jotta... Ette varmaan enää usko, että tuo hullu koko ajan siivoaa, huijaa vaan...

Suomi on ihana

Olenkin duunileskenä koko viikon. Ihanaa! Ukkorähjä ei pyöri jaloissa, on jossain tuolla Suomessa ja pikku koira on parhaan kamunsa Hilma Helmi Hipiäisen luona yökylillä. Olen siis yksin. Se tekee hyvää meille, minusta on antoisaa saada olla keskenään. Pikku koiraa tulee tietysti aina ikävä, ukkorähjästä selviää ilman kaipauksiakin. Eipä tässä paljoa kerkeä ihmettelemään, duunissahan ne viikot vierähtää.

Kamut

Hellä hetki

Ettei tämä elämä menisi liian helpoksi niin olen oikein mietiskellyt edellisen postauksen yhteydessä mainitsemaani mukavuusalue temppuilua. Jo se, että asiaa miettii kertoo siitä, että se on pinnalla. Olenhan miettinyt näitä asioita jo vuosi sitten, eikä ne jätä pientä sielunimaisemaani rauhaan. Jäytävät takaraivossa kuin viheliäiset rotat jätteitä. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mitä pitäisi ajatella? Asia on periaatteessa hyvin yksinkertainen ja samalla erityisen kieroutunut saatanan houkutus. Yritän löytää asiaan kauhun tasapainoa ja vaimentaa soimaavan omatuntoni ujelluksen. Huokaisu, toinen huokaisu....
Päätin sylkäistä tänne eetteriin asiat, jotka pitävät minut tiukasti mukavuusalueellani. Käsittelemällä niitä, pyrin pääsemään tyydyttävään ratkaisumalliin ja elämä saa taas enemmän happea. Tai sitten ei.

MARTAN MUKAVUUDET OSA 1

- Tupakointi - Pössyttely on ihanaa vaikka se tappaa.
- Iloliemien nautiskelu. - Kuplat ja kalja kuuluu kesään.
- Rakkaus pullaan ja pipariin - Kuuluu kesäiseen aamukahviin.
- Ei liiku ei - On niin kiva istua ja ihmetellä.

Neljä hirttosilmukkaa jotka pitävät minut tiukasti vaaleanpunaisella alueellani. Mitä tapahtuu, jos käännän purjeeni ja annan mennä vastatuuleen? Herra Jumala, miten se voi olla niin vaikeaa, otat vain läskiperseestä kiinni ja olet kuin mies! Vai onko tämä vain sitä, että heikko liha saa voiton kärsimällä ja sitä kautta tunteen nautinnosta jota ei oikeasti ole. Voisiko kohtuus kaikessa olla ratkaisun ydin, tunneko minä kohtuutta? Neljä asiaa, neljä päätöstä. Mitä minä saan, saanko mitään? Olenko parempi ihminen, kenties onnellisempi. Neljä vuotta lisää aikaa kärsiä, sitäkö se on vain? Huomaatteko, mukavuusalueella keksii paljon hienoja perusteluja, että ei joutuisi kärsimään. Summasunmaarum, näitä pohtiessa meneekin kesä kivasti. Pikku kiven olen heittänyt, toivottavasti en kivitä itseäni hengiltä. Pitää osata olla myös armollinen. Lempeät kesätuulet puhaltaa....

Stop. Tulen puolitiehen vastaan. Puren porkkanaa ja rakastan kesäaamua sauvakävellen. Stop. Valkoviinivissy on hienostunut olut. Stop. Ei liika. Stop. Tupakka tapaa, nikotiinijenkki nappaa. Stop. Asia ratkaistu toistaiseksi. Stop. Elämä jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatk........