Kellertävä kansanjuhla

Tänään alkaa viikonloppu, päästään taas mökille. Siitäkö johtuen tympeyskin hellittää kiristävää otettaan. Jeah! Eikä siinä mitä, välillä tympeilee, niin siitä sitä lähdetään uuteen nousuun. Ajatelkaa, jos olisi koko ajan häpiii, niin eihän sitä koskaan voisi tuntea olevansa rili häpii. Olen siitä onnellinen, että en nykyään enää pahemmin masentele. Olen joskus elänyt sellaistakin aikaa, että tunnelin päässä ei ollut valoa, pelkää mustaa paskaa. Tiedän kyllä mitä se on ja osaankin nyt arvostaa tätä suhteellisen vakaata elämän menoa. Välillä on tietty näitä tahmeita hetkiä, mutta yli niistä mennään. Ihminen on siitä kummallinen otus, että voi itse aiheuttaa epämieluisan tahtotilan. Jos ei huolehdi itsestä, niin saattaa mörköpeikko tulla kylään. Olen huomannut, että liian vähäinen uni ja huono ravinto saa sieluni synkistymään. Ensi viikonloppuna ollaan hyvin ja hoidetaan mieltä mukavilla asioilla. Näin teen. Sisäistä valoa täytyy varjella.

Pitääkö minun sanoa sananen jääkiekosta? Kansalliselle itsetunnolle tuo miehisten miesten leikki tekee varmasti kutaa. Ja kieltämättä, on hienoa katsoa tätä lähes uskonnollista hurmosta, minkä pieni ja onneton musta kumipala saa aikaan kanssa ihmisissä. Mutta, mutta... Minkä hemmetin takia siitä muotoutuu teinien ja vähemmän teinien yleinen ryyppy/kusijuhla. Duunipaikkani on poikkikadulla kauppatorilta ja sehän toimi yleisenä käymälänä. En varsin ole herkkähipiä, mutta kyllä lainehtivat kusilammikot ovat etovia ja kiroan koko aishokin loikkiessani keltaisten purojen yli. Yök! Aivan liikkeemme vieressä on syvennys ( kusipaikka) ja siitä lähtee ajoliuska kellariimme. Kansan juhlan jälkeisenä aamuna valunut virtsa lillui suurena lammikkona kellarin lattialla. Hyvä Suomi, hyvä Leijonat!

Mikä tuo ääni on? Välillä kuuluu jysähtelvä murskaus. Sitä on jatkunut jo jonkun aikaa, ihan kuin joku räjäyttäisi jotakin. Voiko se olla Länsi-Metron räjäytysääniä? Voiko ne kuulua tänne asti, en asu ihan liki, mutta lähellä kyllä joo. Huikeeta ajatella, että siellä jossakin maan uumenissa urheat ja rohkeat miehet rakentavat meille tunnelia missä muutaman vuoden kuluttua huristaa menopeli. On se hienoo. Mitä muuta se voisi olla? Onko talossamme kätketty salaisuus, tunneli tuntemattomaan. Salainen pakoreitti. No joo....

Energia antaa energiaa. Voima on voiman ruoka. Alkuviikon vetelä väsy vei voiton ja en saattanut ruokkia energiaani aamuisella uinti ihanuudella. Ihmeellinen noidankehä. Väsy, tietää, että toiminta auttaa, mutta ei jaksa. Höperöä. Nyt menee, saa ja voittaa. Happi on hajuveteni. Raikas ilma ja merituuli rakastaa mieleni raikkaaksi. Siksi kannattaa jaksaa, sitä vain ei aina muista. Ja siis jaksa. Tänään jaksaa. Siitä onnellisena, lähetän myös sinulle hippusen virtoo ja energioo!