Kermapyllyn pillahdus

Täällä sitä nyt ollaan! Lennot ja matka meni loistavasti. On niin hassua, että muutamassa tunnissa olet täysin eri ilmapiirissä ja elämä kuhisee ympärilläsi. Ilmastoala on täällä keväisempi kuin meillä, puut vihreänä ja hiukka lämpöisempi. Päivä on ollut puoli pilvinen, mutta ihan on voinut terdellä jo istua. Aah, kuinka oluttuokkonen voikaan maistua hyvälle ulkoilmassa. Ehkä siinä on myös se lomalisämaku. Olen tsekkaillut paikkoja ja poukkoillut edestakas. Muutamat rättiliikkeetkin käyty läpi ja on tullut todettua taas tämä ikuisuus problematiikkaa siitä, että on lievästi ylipainoinen. Perkules!

Rinssi Henrikin majatalo tuotti ison, ison pettymyksen. Kermapylly suorastaan vaahtoaa ja on hyvin hyvin vihainen. Huoneeni sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa ja meteli kadulta on huumaava. Tämä Martta ei sit nuku, kiitos vaan. Huone haisee hirveelle vanhalle röökille ja on onnettoman pieni, ahdistava. Tietysti menin heti valittamaan ja toiveissa on huomenna saada parempi residenssi. Tämän siitä saa kun lähtee tähdillä leikittelemään. Kermapylly on tottunut vähintään neljään tähditysluokkaan. Onhan tämä haisevan kurjaa, mutta arvaa mitä? En vedä herneitä nenukkaan. Kärsin kuin mies ja uskon, että asiaan tulee muutos jo huomenna. Jos ei, niin vaihdan hotellia. Ei pidä tehdä asioista liian vaikeita. Kuten huomaat, nettiyhteys skulaa, jotakin hyvää myös.

En malta nyt höpistä enempää. Kuviakin olen jo räpsinyt, mutta en pysty nyt keskityy lataamiseen. Lähden iltaelämän pyörteisiin, jos jaksan teen kuvapostauksen vielä tänään myöhemmin. Hei, Dami on nami!