18.4.2011

Homo sweet homo

Kotona ollaan! Kaksitoista tuntia niin kuin on the road ja nyt on hiukka himmee olo. Matka meni hyvin, päivä vain tuntui niin pitkälle kun piti odotella sitä lentoa. Niin kuin olen jo aik. todennut, kotiin lähtö täytyy olla ajoissa. Nyt sen muistan, enkä erheile toistamiseen. Kulutin päivän kuvailemalla ja imin viimeiset dami nami energiat.

Ukkorähjä kävi hakemassa kentältä ja oli siivonnut matalan majani. Kiva kotiin tulo. Ja kyllä kelpasi tuliaisetkin, ja asujen koko oli osuva. Se aina pelottaa. Niin mahtavaa kuin onkin matkustaa, niin vielä parempi on tulla omaan kotiin. Omaan kotiin!

Edellinen postaus oli hiukka sähläystä. Lisäsin siihen nyt kuvat ja korjasin hiukka tekstiäkin. Yhteydet alkoi temppuilla ja oli jo kiirus pakkamaan kamat. Eli sinä joka luit sen ilman kuvia, tsekkaa nyt myös kuvat. Siellä on ihania pehmo kikkeleitä. Öh, kylläpäs taas pervoilen.... Mut ne on oikeesti söpöjä. Voiko kikkeli olla söpö? Nyt nukkumaan, taidan olla hieman.... Sekaisin. Väsy. Ja kaikkee.....

P:S Teen vielä erikseen Amsterdam kuvapostaukset, jahka kerkeän. Ja hei, kiitos mahtavista kommenteista! En ole niihin nyt kerennyt vastailemaan, sorgen. Hih, näin saa huomata, että meitä kakkaongelmaisia on muitakin, hih, heh....

2 kommenttia:

  1. Niinhän se aina on, että kotona on niin ihanaa matkan jälkeen.

    Mä tsekkasin nyt jälkikäteen ed. postauksen kuvat ja hauskoja olivat ja pakko myöntää, että pehmo kikkelit(kin) on söpöjä. ;)

    VastaaPoista
  2. On mahtavaa, jos löytää onnen myös tästä arkisesta arjesta. Hei, ne pupuset oli kyllä ihan suloisia ( kikkeleistä huolimatta.) P:S Näyteikkunan edessä oli koko ajan sankka joukko turistia...

    VastaaPoista