Tympeetä

Kylläpä laiskotuttaa! Joskus nämä sunnuntai päivät tuntuvat pitkille ja ei saa oikein otetta mihinkään. Ei siitä valokuvauksestakaan tällä harmaalla tule oikein mitään tai ei innosta. Yritin tuossa muka puuhastella jotakin, mutta niin tympii. En siis suorita mitään vaan annan tympiä. Hei, nostetaan tympiminen kunniaan!

Käytiin etsimässä sitä macrolinssiä kameraan, mutta eihän sitä löytynyt. Taitaa olla sen verran erityistuote, että sitä ei ole ihan joka tavaratalossa. Täytynee mennä Rajalashoppiin. Sieltä löytyy.

Ukkorähjä tekee meille makkarakastiketta ja pottumuusia. Kotiruokateemalla mennään ja mikäs sen maukkaampaa. Yllättävän hyvin on yhteisöasuminen sujunut. Asiasta tuli jonkun verran kysettä ja kai täytyy hieman selittää. Tai siis miksi? No, mut joo. Me olemme kaksi vanhaa varista, yhdessä jo pitkälle toistakymmentävuotta. Vietämme kyllä paljon aikaa yhdessä, siis joka päivä olemme täällä minun luona. Ukkorähjä käy nukkumassa omassa residensissä. Olen niin tottunut tähän oman huushollin herruuteen, että en varmaan sopeutuisi asumaan enää saman katon alla. Tai sitten neliöitä pitäisi olla reippaasti, molemmille omat siivet. Kyllähän me jossakin vaiheessa etsimme taloa maalta, mutta onneksi se höyräytys meni ohi. Näin on hyvä. Eihän tässä enää ole mitään intohimoista rakkauden paloa, mutta tunne siitä, että toisen kans on hyvä olla, riittää mulle.

Taidan imureerata, Juppella on karvanlähtöaika ja karvapalleroita leijailee ympäriinsä. Pitäisikö käydä heittämässä pikku lenkki? Jotakin on tehtävä, nyt tympii tämä tympiminen.