Syyllinen vai syytön?

Hellurei! Mokka maistuu pehmeälle, näin lähtee tämä päivä hyvin käyntiin. Olinkin eilen illalla niin väsy, että nukahdin sohvalle. Kevätväsykö se vaivaa vai muutenko vain vanhaa ihmistä väsyttää. Olen taas alkanut järsiä hampaitani yöllä. Eikä sillä hyvä, vaan siinä on mennyt palanen poskeakin. Outoa on tuokin, viime keväänä sama juttu ja sain purukiskot. En ole niitä tarvinnut pitkään aikaan ja nyt taas hampaat "maistuu." Mistä moinen, tämä on taas näitä ihmiselon selittämättömiä viirauksia. Lykkäsin yöksi kiskot suukkiin, mutta onko mun hampaat kasvaneet, ne ei tuntunut sopivalle? Pitänee vain harjoitella... Söisin leipää, enkä hampaitani, höperö.

Kokkiohjelma TopChefissä alkaa olla jännät paikat. Eilisessä jaksossa selvisi loppukilpailijat. Akseli on mun suosikki. Ohjelma on hyvä, mutta pikkasen mua nyppii tuomareiden tapa arvostella ruokaa. Tuon tason kokkaukset eivät mielestäni ole syömäkelvottomia. Maailmassa nähdään nälkää ja tuomareiden mielestä gurmee tason pöperöt ovat syömäkelvottomia! Hei, haloo, jotakin rajaa. Oukei, draamaa pitää olla, mutta älkää tehkö sitä ruuan kustannuksella. Ruualla ei leikitä, jokainen oppii sen jo lapsena. Se hyvä puoli noissa ohjelmissa on, että keittiöhommista on tullut miehekkäitä. Varmasti moni äijäkin kiinnostuu ruuanlaitosta, eikä se ole enää meidän Marttojen yksinoikeus. Hyvä niin. Ei tartte minunkaan pelätä, että "miehisyyteni"  kärsii, jos sujuvasti täällä hössötän luomusta, pullataikinasta ja makujen sinfoniasta. Hyvä homma!

Eilen sen sitten tein. Annoin muutaman roposen kerjäläiselle. Saako nyt sieluni rauhan kävellä Kampista Unioninkadulle tuntematta syyllisyyden tuskaa? En tiedä, taloudellisesti siinä tuskin tapahtui mitään kovinkaan mullistavaa, pelastinko yhtäkään nälkäistä suuta vai ruokinko järjestäytynytta huumemafiaa? Pelottava ajatus. Jos alan jakelemaan näitä "almujani" kaikille minulta kerjääville, joudun tod.näk. tekemään duunia kaksinverroin. Kuka siinä lopujen lopuksi saa ja mitä? Pahimmassa tapauksessa palan loppuun duunista, joudun sairaseläkkeelle ja yhteiskunta joutuu minut elättämään. Ja tämä kaikki vain siksi, että yrittäisin "pelastaa" onnettomia. Ei mun sielu näin rauhaa saa. Mutta antakaa mun kävellä työmatkani rauhassa, tuntematta piinaavaa syyllisyyttä. Kiitos.

Martta on mietiskellyt leipäkoneen ostoa. Minua kiihottaa ajatus itseleivotusta, aina tuoreesta ja puhtaasta leivästä. Tulisiko tehtyä vai hautautuisiko masiina unohdettujen kotitalouskoneiden hautausmaalle? Hyvä kysymys. Itse innostuin ajatuksesta luettuani erästä blogia. Siinä leiväntekijä kuvasi tuoretta leipäänsä niin houkuttelevasti, että vesi herahti kielelle ja puhtauden kirkas ajatus herätti minut. Olisihan se upeaa tietää mitä syö, omaa leipää, hmmmmmm.... Onko teillä kokemuksia, jakakaa kanssani onnistumisen tai unohduksen tuntemuksenne. Teen tämän ratkaisevan päätöksen niiden perusteella. Tätäkin asiaa täytynee hieman ensin tutkia. Omaa leipää, Martta leipää... Minähän voisin alkaa leipäkaupiaaksi! Taas hieno idea.

Mitähän meillä syötäisiin viikonloppuna? Nykyään aloitan mietiskelyn jo loppuviikosta, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jotakin kivaa, kevyttä ja keväistä. Mämmiä? Eilisessä kokkikisailussa korostettiin persoonallisuutta ruuanvalmistuksessa. Martan mämmitacot, uunimunilla ja piparminttukastikkeella. Siinä on persoonaa. Ja mikä maku! Tänään ajattelin tutustua Eat&Joy lähiruokatoriin Lasipalatsissa. Saisiko sieltä vinkin maistuvaan ateriakokonaisuuteen. Luomupullaa Martta leipoo viikonloppuna! En tahdo kärvistella pullattomia pullakahvia, joten itse on tehtävä. Luomumaito, munat ja jauhot hommattu. Luomuvoita, intiaanisokeria ja itsetehtyä omenasosetta. Niistä syntyy hyvä pulla. Onko hiiva aina luomua? Vai onko sekin jotakin kemikaalikakkaa? Tuota en nyt tiedä, kyllä hiiva on aina luomua. Onhan?

Nyt saa höpötys riittää. Pyykkikone laulamaan ja minä uimaan. Tästä se lähtee, tämäkin päivä. Taistele kevät, tapa se talvi. Annan kaiken tukeni! Huh, olenpa raaka....