Nyt loppu hoppu

Eilen asennettiin tää mun uusi Mac. Ai, et on kähee. Niin nopee, että en meinaa pysyä perässä. Kuvatkin vilahtaa latauksessa ajatusta nopeammin. Näin sen huomaa, kuinka "romulla" sitä tulikaan duunattua. Macci mulla on ollut jo useita vuosia, mutta kyllä ne vanhenee koneetkin. Eikä vain koneen käyttäjät :)
Pikkaisen on totuttelua uusiin näppäimiin, mutta armoitettu tietotekniikka guruni ymmärsi säätää ergonomiat kohdalleen. Nyt ei pakota ranteita ja olo on rento. Ihan huikeeta siis! Sitä aina ajattelee, että ei olisi varaa ostaa ja hankkia. Meneehän tämä elämä näillä vanhoillakin. Juu, kyllä menee, mutta laatua ja mukavuuttaa tulee rutkasti lisää. Siis miksi kärvistellä, kerran täällä vain ollaan. Vai mitä Herra Visa?

Tästä pääsenkin seuraavaan pientä mieltäni askarruttavaan asiaan. Nimittäin kiireeseen. Minullahan on aina kiire. Minulla oli jo kiire syntyä. Tulin maailmaan syöksykierteellä napanuoraani hirttäytyneenä. Ensin luulivat, että ei tuosta eläjää tule, mutta niin vain ponnistin elämään. Ja kiire on jäänyt ikään kuin luonteenpiirteeseen. Minne helvetiin mulla on koko ajan kiire? Kuolemaanko? Olen huomannut, että nämä karvaiset kaverimme opettavat minua hidastamaan tahtia. Minun on ihan turha sanoa Juppelle, teeppä nyt nopsaan se kakka, niin päästään jatkamaan matkaa. Ei se mene niin. Koira haistelee, etsii sopivaa paikkaa, etsii toisenkin kerran ja sit tehdään tarpeet, jos tehdään. Aina ei valittu paikka olekaan hyvä, etsitään uusi. Ja mulla on kiire! Siis minne? Sinne kuolemaanko? Tajusin juuri tänään, että eihän mulla ole kiire yhtään minnekään. Elämähän on tässä ja nyt. Juppe saa kakkia juuri niin pitkään kuin huvittaa ja minä ihastelen elämää ympärillä. Nyt loppui se ainainen helvetin hötkyily. Kiitos Juppe!

Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Sitä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta.

Kiire on myös henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on myös ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Jos kiire saa aikaan unenpuutetta tai ravinnonpuutetta, se voi aiheuttaa välittömiä ruumiillisia vahinkoja esimerkiksi aivoihin. Iso osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä tila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin.

Kiire on aina suhteessa toimijan kykyihin. Ei ole kyse kiireestä, jos taitava käsityöläinen osaa tehdä nopeasti esineen. Sen sijaan kiirettä on, kun taidoistaan huolimatta käsityöläinen joutuu työskentelemään ajan suhteen äärirajoilla.

VeePeet alkaa olla ohi. Nehän meni taas nopsaan ja kiirellä :) Nyt on aika hieman huokaista, ei ole mittään hommoo tiedossa. Heittäydyn lattialle, juuri niin, pikku koiran tasolle. Katsotaan yhdessä telkkua ja heitellään simosiiliä. Pannukakun ajatelin paistaa. Mitä hilloo? Mansikkahilloooo!!!