Maaninen puutarhuri

Huh, olipas sähäkkä viikko. Tämä ihana maanisuus saa minut pörrämään niin, että sukat ei pysy jalassa. Tämä on just tätä, elämän vuoristorataa. Välillä mennään down ja sit tullaan huipulle ja lujaa. Tosin täytyy myöntää, että tänään putosin ihan tyystin. Tulin himaan ja oli ihan pakko ottaa pienet kaunistavat tirsulit. Niin on Martalla ollut meno päällä... Perjantaiseen tapaani saunoin niin, että sieluun sattui ja nyt on rauha, rauha, rauha. Vielä kun oppisi jakamaan tätä energiaansa niin, että ei tohota itseään loppuun, vaan jaksaisi tasaisesti joka päivä. Mutta olisiko se silloin minua? Ei varmaan. On mahtavaa, kun meinaa tukehtua omaan energiaansa ja sit välillä mennään pitkin nurkkia. Ou jee!

Ei sillä hyvä, että olen innostunut tästä bloggaamisesta ja valokuvaamisesta, niin nyt pitää opiskella oikeinkirjoitusta. Ostin eilen Kielitoimiston oikeikirjoitusoppaan. Miksi? Tiedän, että tämä äidinkieli ei ole vahvin puoleni. On paljon sellaista jota en tiedä, olen epävarma ja se häiritsee minua. Kai mulla on joku lukihärö ja sanasokeus... Uusiakin lukijoita on tullut ihan kivasti ja mulle on tullut paniikki. Tai ei se mikään paniikki ole, suorituspaineita. Miehän olen hiukka neuroottisen tarkka ja vaikka kuinka yritän, niin enhän mie tollo edes tajua kaikkia tekemiäni virheitä. Tarkastan aina kirjoitamani, mutta luettuani vanhempia postauksia, huomaan helvetti niitä kirjoitushäröjä. Antakee anteeks, antakee armoo! Osa on tietysti ihan näppäilyvirheitä, enkä vaan sanasokeudeltani huomaa niitä. Raivostuttaa! Koneessani on oikeinkirjoitusohjelma, mutta se ei toimi vielä. Tietokone guruni on luvannut asentaa sen uusiksi seuraavan Mac-kurssin yhteydessä. Se helpottaa, mutta ei korjaa kaikkia virheitä. Näppäillyerheet se korjaa suhteellisen tehokkaasti. Mutta pilkut ja yhdyssanat ovat vaikeita. Tietysti ei kannata menettää sitä tärkeintä eli kirjoittamista. Jos alkaa liikaa tuijottaa oikeinkirjoitusta, saattaa tämä tunteen välityksen aitous kadota. Ja sitähän me emme halua.

Sain tänään asiakkaalta sellaisen hienon kasvipuutarhan. Siinä on valot ja mielettömät kastelutsydeemit. Sinne voi laittaa salaattia, yrttilöitä ja vaikka mitä. On hieno. Mulla ei ole vielä siitä kuvaa, laitos jäi vielä duuniin. Kuljettaja ( ukkorähjä) ei noutanut armastaan töistä, hänellä oli jotakin omia menoja? Rinsessan piti tulla julkisilla liikennevälineillä himatsuuniin. Piti ja piti, rinsessa hyppäsi pirssiin, ei hän jaksa raskaan työpäivän jälkeen rahvaan joukkoon alentua. Nyt lukija kuvittelee, että hirvee kermaperse on tuo ihminen. Puolustan taxikyytiäni sillä, että oli kiire pikku koiran tykö. Toinen on yksin ja nälissään, silloin on kiire ja taxi vie, taxi tuo. Hyväksytäänkö? Kiitos. Nyt voin itse niiiiin luomusti kasvattaa yrttini ja mikä ettei potutkin sinne kylvää rupsautan. Nyt olen sitten viljelijä. Oikein maajussi. Kuvaa on tulossa! Pitäisköhän ostaa oikein puutarhahaalarit :)

Huomenna mennään murustelemaan. Club de la Gurmee kokontuu pitkästä aikaa ja kohteena on Ravintola Muru. Odotan ensitapaamistamme jännityksen sekaisin tuntein. Olen kuullut niin paljon hyvää ko. ruokaravintolasta, että toivottavasti en tule pettymään. On aina mahtavaa päästä valmiiseen pöytään, rakkaudella minulle valmistetun ruuan äärelle. Oih! Makuhermoni sykkivät jo.... Arvostelu luvassa.

Tämä luomuinen Martta on mennyt niin pitkälle, että heivasi saunaoluensa jorpakkon ja valitsin tilalle luomujuoman. Mansikkaraparperimehua vissyvedellä. Kyllä, luit ihan oikein. Meneekö jo hiukka yli? Ei, en ole luopunut mistään, tarjosin itselleni vain toisen vaihtoehdon. Kaljoo kerkeen kittomaan, se ei maailmasta häviä. Näin mennään nyt, luomuillen. Voih, kuinka söpöä!

Nyt rinsessan täytyy vetäytyä kammariinsa. Niin on kova väsy, että patjan alla saa olla vaikka meloni, rinsessa uinahtaa kyllä. Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä!