Bääääähh!

Luomumöykkääjä täällä huomenta! Tehtiinkin ukkorähjän kanssa jo eilen se luomuinen tutustumismatka Iso-omenan Citymarkettiin. Olin positiivisesti yllättynyt. Ihan kaikkee on. Lähes tulkoon. Tämä oli siis neitsytmatkani luomun salattuun maailmaan. Pikku kaupoista olen kyllä yrittänyt etsiä, mutta huonolla menestyksellä. Oli jännittävää vaeltaa hyllystä hyllyyn ja huomata, että mitä ihmeellisempiä ainesosia on tuotettu puhtaasti. Nyt meidän perhe käy viikonloppuisin osotoksilla jättihallista ja tuo kotiin ihmistä rakastavaa puhtautta. En aikaisemmin ole tykännyt noista jättihalleista, mutta nyt on nöyrryttävä. Asia mikä oli pakko laittaa merkille oli korkea hintataso. Kyllähän se kirpaisee, jos esim. luomurisottoriisi maksaa seitsemän euroa ja vieressä on kuitenkin tarjolla hyvää Italialaista neljään egeen. Ja tämä on sama kaikkien elintarvikkeiden kohdalla. Silloin pitää tehdä valintoja. Ostettiin mm. Pauligin luomukahvia ja juuripa tuossa turrautin kupilliset ja täytyy myöntää, maku on pehmeä ja aamua hyväilevä. Hyvin alkanut luomumatka jatkukoon!

Kävin myös eilen Juurenpuodissa lihaostoksilla. Ukkorähjä oli toivonut maksaa ja sitä ei ollutkaan. Ostin vaihtoehoisesti karitsan sisäfilettä. Kuulin edellä mainitun äänestä, että nyt mentiin epämukavuusalueelle. En vetänyt hernettä nessuun vaan päätin valmistaa raaka-aineen niin, että ukkorähjältä lähtee taju ja hän rakastuu Lampaanvauva ateriaan. Kääk! Kuullostaa pahalle, Lampaanvauva, sori villat! Eli illalla syödään alkuruuaksi Parsaa ja ilmakuivattuakinkkua Holladaiskastikkeella. Päätähtenä pöytään purjehtii siis Karitsa, sellerivalkosipuliperunoilla ja sienisipulimuhennoksella. Jälkkäriksi rakastan sitruunaparfait, suklaakastikeella. Siinä on Martalle taas touhua. Olin ajatellut viettää holittoman viikonlopun, mutta kävin eilen myös pitkäripaisessa ostamassa huomiseen shamppanjarisottoon kuohuvaa. Kuinka ollakaan, yksinäinen Cavapullo aneli päästä mukaani ja helläsydämisenä ( lue; heikko lihaisena juoppona)  minun oli pakko ottaa hänet messiin. Muutama lasi kuohuvaa ruokaa laittaessa ei tee minusta vielä rapajuoppoa, se aukaisee luovuuttani ja jaksan rakastaa maailmaa. Näin on.

Tänään vietetään pimeyden hetkeä illalla klo: 20.30. Se on varmaankin juuri meidän ruokailuhetki. Oih, nyt voin romantisoida ja laittaa kynttilät tulille. Katsotaan syttyykö ukkorähjä ja näkee minut vaaleanpunaisin kehyksin. Minä haluan ottaa kantaa ja töllötellä pimiässä. Eksotigue. Huomenna siirretään kelloja tunnilla kohti kesää. Menee taas viikko, että on sekaisin. Miksi ne kiusaa ihmislasta typeryyksillä. Pah, pah ja vielä kerran pah.

Nyt Martta hyppää kyökin puolelle ja laittaa karitsan marinoitumaan. Siinä samalla polkasen sitruunaparfain pakkaseen. Pakkaan Mac-reppuni ja aktivoidun vastaanottamaan armotonta tietotekniikkatykitystä. Kyllä lauantait ovat kivoja.

P:S Herre min Guudendo! Olin unohtaa synssäriarvonnan. Se on tänään. Ukkorähjä saa toimia onnettarena. Teen kaikista kommentoijista laput, laitamme ne lakkiin ja Tsädäm, voittaja on.....