Himos

Kello on vasta 6.42 ja minä olen hereillä. Valitettavasti. Mökki ympärillä tuhisee ja kuorsaa onnellisesti. Ikkunasta näkyy kostea sumu, satelee aavistuksenomaisesti.

Eilen laskettiin muutamat mutkat ja totesinkin huonon kuntoni, äääh! Ehkä alla vaikutti matkaväsymys ja tämä aikaero?

Saavuimme Himokselle neljän maissa ip. Vuokrasimme sukset ( 2,5 päivää 68€ ja hissilippu 85€.) Painumme oitis rinteeseen. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja lämpötila kipusi aina yli kymmenen asteen. Rinteet kevyessä sohjossa, mutta se ei estänyt alas tuloa. Jalat huusi hoosiannaa pääsiäisen kunniaksi, mutta psyyke ja fysiikka oli ihan et jees. Hiki päässä kurvattiin terdelle ja vedettiin huiviin tuokkoset kylmää karjalaa, aaah! Tää on elämää.

Hyvis fiilareissa takas möksälle ( Villa Vallaton about 700€ / 3 vrk.) saunomaan ja poksautimme pullot kuohuvaa.

Pöytävaraus Hotelli Himoksessa klo: 21.00 ( ei mitään tunkua, tarpeeton.)

Noh, paikallinen a`la carte oli aikas söpö. Ruoka tuli joutuisasti, palvelu pelasi, mutta ruoka ei ollut kovin kaksinen. Meitsi nautti alkuruuaksi kalalajitelman, pääruuaksi lammasta ja jälkkäriksi suklaa fondant. Paikan tasosta kertokoon se, että espressoa ei löytynyt koko talosta?

Kevyessä ylänousussa suuntasimme Himos Areenalle.

Ei mitään järkyttävää ihmismassaa, nuorta bilettäjää siideri imussa ja ihan siistissä notkeessa. Turon kans heitettiin kevyttä lannetta, mutta musa soi liian hiljaa, et jalka olisi noussut entiseen malliin. Showtime 23.30 ja illan artisti saapui salaperäisesti lavalle. Kourallinen entisiä faneja yritti nostattaa tunnelmaa lavan edessä ja hetkittäin Anttikin oli hurmiossa. Valitettavasti en saanut sanoista mitään selvää, enkä oikein kuullut koko Antin laulua. Homma lässähti käsiin ja suuntasimme ukkokullan kans takas kämpille. Mie päivitin feissarii ja Patte ratkoi ristikoita. just niin ihanan keski-ikäistä.

Syötiin siinä vielä parit nakit ja painuttiin höyhensaarille.

Heräsin siihen, kuin jostakin rännistä valutti sadevettä romisemalla. Kirosin hetken ja totesin, että unijukka on luovuttanut kohdallani ja nousin aamukaffen keittoon. Ikkunasta valkenee sumuinen, sateinen rinnemaisema. Odotan ystävien ylösnousemusta ja mieleni halajaa mutkamäkeen. Sateesta huolimatta. Oisko se sit sitä ekstriimii vai meneekö jopa vesihiihdon puolelle? Päivän ohjelma on luova ja ihanasti avoin. Pojat toi mukana karaokelaitteet. Tod.näk. pannaan pystyyn limudisko ja illalla tehdään pizzaa a`la Homo. Vaikuttaa ihan lomalle. Jee.