Nämä äänettömät hetket, elämän henkiset pysähdykset ovat minulle tärkeitä. Näissä ajattelen, mietin ja lokeroin omaa elämääni. Ehkä meditoin tai olen muuten vaan, tunnen korkeimman läheisyyden. Ehkä yritän olla jotakin arvokkaampaa mitä olenkaan....
Hui, hai mie en piittaa, mie meen, mie oon, ja mie tunnen. Tästä mie kirjoitan. Yritän.
Hurmaava ystävättäreni on herännyt henkiin pitkän talviunen jälkeen. Istuimme iltaa läheisyyden rakastavassa ilmapiirissä. Voih, kuinka olinkaan kaivannut sitä!
Höpötystä henkevästi "tyttöjen" kesken. Ratkaisukeskeistä terapiaa, missä mikään ajatus tai esilletulo ei ole vierasta. On helppo olla. Ajatusten sujuvaa vaihtoa, jopa niin, että oikeasti aina ei tarvita edes sanoja ymmärykseen. Se oli ihanaa ilotulitusta, sitä olinkin kaivannut.
Nyt istun kotikoneellani ja mietin. Tämä Blogin aloitus ei ole ihan niin yksinkertainen juttu, mitä ajattelin. Mie en tiiä, mulla on ollut pitkään jo tunne, että mulla on jotakin sanottavaa, minun on pakko kirjoittaa. Ihan kuin joku olisi minua edeltä käskenyt. Mie en taas tiiä... Mut ihan kuin joku johdattaisi minua sanomaan, kirjoittamaan, tuntemaan tai muuten vaan höpisemään. Tää on just niin tätä! Höpinöitä...
Mitä helvetin sanottavaa minullakin on? Ei mitään. Minulla on vain minun pääni, ajatukseni ja oma rohkeuteni sylkeä, kertoa, oksentaa tai kirjoittaa päiväkirjaani koko kansan luettavaksi. Olen rohkea! Kirjoitan.
Tämä on Blogi.
Kirjoitan tätä rehelliseksi kuvakseni itsestäni. En aloita tätä päivittääkseni pelkkää unelmaa. Elämässäni on myös paljon sellaista, mikä ei ole niin mediaseksikästä luettavaa. Elämä vaan ei aina ole.
Sinä, joka luet tätä, voit myös vaipua syvälle mun ajatuksiin, jotka eivät välttämättä ole aina niin vaaleenpunasii. So, jos sä haluut hypätä kyytiin, niin tässä olen. Auki, rikki, ehjänä. Mie olen mie. Nöyränä.
Hei, kello on jo vaikka mitä... Pitäis mennä nukkumaan. Toisaalta, hyvän ystävättären energia tarttui minuun ja suunnittelen baariin lähtöä. Silleen ex tempore. Se ei koskaan tiedä hyvää, mutta olo on levoton. Menenkö vai lähdenkö menemättä? Siinä vasta dilemma. Perästä seuraa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti