Sähkönsinisessä säihkeessä

Buenas Fiestas! Istun tässä meittin arkiterdellä, tonne ylös paistaa kybällä ja en näe kunnolla kirjoittaa. Ihan törkee ongelma. Kyllä se pyhäpäivä tuntui täälläkin. Sanon tuntui, koska ensimmäinen tuleminen oli siinä kasin kieppeillä ja silloin kaupunki oli vielä aivan rauhallinen, jopa hiljainen. Nyt kellon ollessa yks ( kun heräsin toisen kerran ) on city saanut äänensä kuuluviin. Siitä tietää, että ollaan suurkaupungissa, kun hälytysajoneuvojen pillit raikaa koko ajan ja autot tööttäävät hermostuneesti. Tätä kaikkea säestää komiasti kumahtelevat kirkonkellot, joita näin äkkisistään laskettuna näkyy terdeltämme kuusi kappaletta. Eilen makoilin yläterdellä nauttien auringosta ja kuuntelin tätä ihmeellistä äänimaailmaa. Se on erilainen kuin meillä kotona suloisessa Suomessa.

Tarjoilija tauolla

Joku puttiikki

Mitä mää sanoisin etten toistaisi itteeni. Malaga on magee. Mä vaan jotenkin en lakkaa ihmettelemästä. Porukkaa täällä on niin perkeleellisesti ja nyt kun sanon, niin todella sitä tarkoitan. Se on minusta outoa, että kaikki kynnelle kykenevät raahautuu mestoille. Siestan aikana joka ikinen kuppila on nuijittu täyteen ja meteli on sen mukainen. Kauheesti käläkättäävät, toistensa päälle puhuvat ja käsillään sohivat. Ihanaa katsottavaa. Vielä viime vuonna mua ahdisti ajoittain tää tungos ja ihmispaljous, mut nyt mää olen oppinut jotenkin menee siihen sisään, enkä välitä. Mä luulen, että se on ainut oikea tapa kohdata asia. Ja oikeastaan se toimii, kiva olla yhes, ihmisten keskellä, katsella, ihastella ja arvostella. Sitä ne varmaan tekee Espanjalaisetkin: " Kattokaa nyt taas noita suomalaisia maitonaamoja, nehän on reppanat ihan pihalla ja taitaa pullapitko maistua molemmille!" Joo, ja kovaan ääneen päälle nauraavat, sääli silmissä. Me vaan onnellisena hymyillään ja huudellaan HolaHola.

Tavattiin Jesse myös

Tän mä kuvaan joka vuosi

Mun on pakko vielä kirjoittaa paikallisista hiuksista. Niin no, olenhan mää kampaaja ammatiltani, kai se jotenkin liittyy siihen. Miten näillä voikaan olla niin paksut ja upeat hiukset?! Luulisi, että luoja olisi tänne päin palloo pannut ohkaset haivenet ettei tule kuuma ja taas sinne meille pohjolaan paksua karvaa, ettei tule kylymä. Tasan ei mene onnen lahjat juu. Mut siis, pitkät ne olla pitää ja ne on hoidetut, kiiltävät ja kauniit. Niin ja helevetin paksut. Upeita värejä, vaaleeta, kas kummaa, täällä tavoitellaan, mutta se ei ole sitä pissan keltaista. Hienoja liukuvärejä ja onks niin, et rouvat ottaa kampauksia pitkin viikkoa, koska kutrit on viimeisteltyjä ja laitettuja. Silleen niin kuin kampaaja laittaisi nätiks.

Mihis suuntaan

Vielä mahtuu

Mitäs me ollaan touhuttu? Paskat me mitään kylttyriä olla harrastettu. Suurin osa on jo nähty ja musta parasta antia on haahuilla ympäriinsä, pysähtyy kanjalle ja ihastella ihmisiä. Siinä ne kuulkaa päivät menee. Vietettiin yks himaillallinen. Rva. laittoi kasvispastaa ja syötiin hyvin. Eilen käytiin ystävän kans kylillä ja syötiin hyvin jännässä pikku kuppilassa. Just vähän sellainen, et Rva. oli ensin hiukka jäykkänä, et mitä sieltä kyökistä nousee, mutta yllätys, yllätys. Saimme täysin gluteenittoman, laktoosittoman tapas-aterian. Ei ole ravintolan karvoihin katsominen, täällä joku "outo" paikka voi olla nappi. Ja hei, täytyy vielä mainita, että täältä kyllä löytyy joka lähtöön kuppilaa. Outoa, ihmeellistä ja ihanaa. Eikä ne suinkaan ammota tyhjillään, kaikille riittää asiakasta. Me ollaan UK:N kans naurettu, et me ollaan asiakasmagneetteja. Katsomme sellaista rauhallisempaa tanssiruokalaa, ja päätämme istahtaa sinne. Eipä aikaakaan, kun paikka on ammuttu täyteen kuin turusen pyssy. Ehkä meissä on vielä vetovoimaa, tai sit ne näkee kaks läskii ja tajuaa, et tuolla on oltava hyvä ruoka, kun noi pullerot vetää sitä. Noin antaumuksella.

Sano se sinisin

Valot. Katu.

Oih, eilen ostin kengät. Ja kas kummaa, nekin ovat siniset. Apua, mä alan muistuttaa sitä yhtä tätisinistä mikä lie kaarinasuonperällä. Nyt pitää olla varovainen tuon sähkönsinisen kanssa. Ai niin, ostihan mä sinisen kevyt toppatakkisen. Jos mää nyt uutena vuotena laitan uutta päälle, niin se menisi kutakuinkin näin. Siniset kengät ja sukat. Siniset farkut, UK:lta sain joululahjaksi siniharmaa sävyisen kauluspaidan. Sininen toppatakki ja sininen kaulahuivi ( angoravillaa.) Luomelle voisi hiukkasen sipaista sähkönsinistä luomivärii. Herramunvarjele, ilmielävä kaarina suoneperällä.  Missä mun musta on? Onks mää syttynyt loistamaan, herännyt värjäilemään. Ou mai gaad. Blue is new black.

Varjoja ja ihmisiä aamulla terdeltä

Nyt mä elvistelen ja kerron, että menen yläterdelle ottaa arskaa. Olen maannut siellä joka päivä 20 minsaa. Ihan siitä, että saan sitä dee-vitskuu ja on kiva, kun tulee kevyt bruna poskille, niin se peittää tän juopon punan. Näyttää sit himas just sille, et toi on ryypännyt etelässä kolme viikkoo. Kiva kiva. No mut joo, nyt läskit laverille ja brunaa pintaan. Sit lähetään kylille. Mun on ihan pakko ostaa jotkut kivat sähkönsiniset korut huomisiin bileisiin. Se on Moro ny!

P:S Saanko vielä elvistellä, että olen nukkunut 10-12 tunnun yöunia. Onks vähä lepoo hei... Kiitos herra, kiitos luojani. 

Muu maa mustikka Malaga on mansikka

Malagas ollaan juu! Asunto on jette kiva. Tällainen tilava kaksio ja kaikki on niin siistiä. Jos mahdollista, niin tää on parempi kuin edellinen. Sitäkin suotta pelkäsin, et jos tää on hirvee härdelli mesta, mut ei. Ei tod kuulu mistään mitään vaikka ihan ollaan keskustan tuntumassa. Asunnossa on jopa kaks terdee. On tällainen pikkunen, arki terde, missä nyt istun ja tosta menee kierreportaat ylös, missä on sit sellainen hulppeempi juttu ja ihan mielettömät näkymät joka suuntaan. On aina kiva, kun asumus on hyvä.

Naiset mekoissaan

Meittin kirkko

Malaga on niin Malaga. Tykkään tästä kaupungista. Styleitä ihmisii, rentoo menoa ja kaupunki on hallittavissa. Ei liian iso, eikä liian pieni. Kapeat kujat, vanha arkkitektuuri, kaikki se hivelee Rva:n sielua ja estetiikkoo. Saavuttuamme käytiin vetää burgerit ja sit tultiin tupluureille. Edellinen yö oli nukuttu heikommin, joten päikkärit oli paikallaan. Ja mikäs oli nukkuessa, kun on hiirenhiljaista.

Siestaa

Ovi

Herättyämme kauniina kipastiin kylille. Nautittiin erittäin mehevä ja maukas paella. Olen nyt oppinut, että en syö annoksista kuin puolet. Kuola valui eilenkin suusta ja tahdonvoimaa tarvittiin, etten olisi mättänyt koko pannua. Näin vältän vatsakipuja ja oksupoksua. Olen fiksu. Varattiin myös uudenvuoden dinner yhteen tuttuun ja turvalliseen ravintolaan. Meny kustantaa 150 erkkii per nuppi ja tässä nyt kävin pohtimaan, et kandeeko mun maksaa, jos en pysty syömään ja juomaan ( hintaan sis. viinipaketti.) Tämmöstä tää on. Massutautisen elämä. Ollaan naurettu, et kaikki se mitä en enää pystyisi syömään, siitä tulisi aikamoinen lista. "Perdon Senjor, mä en sit voi syödä äyriäisiä, lihaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, maitotaloustuotteita, eikä viljaa. Enkä myöskään voi juoda viiniä ja oluenkin pitää olla gluteenitonta, muchas gracias!"

Kujilla

Hammamin sisäänkäynti, tänne ollaan menossa

Täällä on tällainen puolipilvinen, hentosumuinen keli. Ei ollenkaan viilee, lämmintä on varmaan joku viistoista astetta. Näkymät tosiaan on koko Malagan ylle. Kyllä kuulkaa pitää sanoa, että kaiken näköistä kortteeria mahtuu verkkokalvoilleni. Oikeastaan aika kiva, eriparia, paljon väriä ja paljon vanhaa, ollutta ja mennyttä. Mut se tekeekin tästä kaikesta niin mielenkiintoista. Antoisaa katsella ja ihmetellä.

Kulmilla

Ovi

Jotakin kylthyyriä voisi tänä päivänä harrastaa. Paljon me ollaan täällä jo nähty, mut vielä on näkemättä. Joku kiva museo tai täytynee ottaa selvää mitä näyttelyitä yms. täällä menee juuri nyt. Se on hyvä käydä välillä itteensä sivistämässä. Mut joo, ei mitään liian aikataulutettua. Minäkin oon oppinut olemaan tai siis yritän. En hirveesti hoputa, enkä tee aikataulutettuja päiväohjelmii. Annetaan mennä omalla painollaan juu. Meillä menee UK:n kans aika hyvin tämmöiset asiat putkeen. Ei tartte kättä vääntää siitä mitä tehdään ja milloin tehdään. Olen antanut hänelle duuniaikaa ja mie teen omia juttujani. Balanssia, balanssia, pupuset.

Yksinkertainen on simppeliä

Iltanäkymä kirkolle

Miten musta tuntuu, että voisi vielä pikku unoset vetää. Kello hiipii puolta päivää ja Rva. vetäisi sikeitä niin, että savu perseestä nousee. Mitä välii. Jos nukuttaa niin antaa maata vaan. Kyllä tuonne kylille kerkee. Ajatelkaa, vielä viikko täällä ja sit loma on ohi. Toisaalta aika on tuntunut pitkälle, mutta se on samalla mennyt uhkaavan nopeasti. Mut en ajattele sitä vielä. Sen vitutuksen voin vastaanottaa sitten, kun on sen aika. Tai sit on kiva lopettaa lomailu ja lähteä. En tiiä. Sen verta huomaa, että duuniasiat on alkaneet tulla uniin. Pikku painajaisii siitä, että ajanvaraukset ovat ihan sekaisin, en tiedä mikä päivä on ja ketä asiakkaita on tulossa. Normisettii siis. Hasta luego!

Tavallisen arkee

Buenas tartes ja hyvvee iltoo! Joulupäivän ilta ja täällä taas himaillaan. Käytiin ostaa lähiravintolasta grillattu, kokonainen kana. Siitä niin Rva. illallisen väsää. Kyytipojaksi kasviksii ja kevyttä fudaa silleen. Tietää taas mitä syö. Jälkkäriks juustoi ja Riojaviinii. Himadinneri, juu nou?

Rauha tuli pöytään

Hupsista keikkaa. Niin joulu tuli ja meni. Rippeitä jäljellä. Paikallinen illallinen oli kohtalainen. Sikkoo saatiin ja lanttulooroo. Pikkasen puutteita mut joulu antaa anteeks. Nautittiin oikea jouluateria ja pukkikin kävi pöytäseuruetta tervehtimässä. Valitettavasti, tavoilleni uskollisena dinnerin päätyttyä aloin voimaan pahoin. Tajusin taas, että taisi hauskanpito loppua tähän. Tultiin kuitenkin porukalla meittin kämpille ja tarkoituksissa oli lähteä vielä iltaa nauttimaan. Ei pystynyt. Massu pani vastaan ja painuin höyhenille.

Fugen kadut eilen

Tänään on rela-päivä. Nukuttiin koko aamupäivä ja nyt on huisin levännyt olo. Sellanen kiireetön ja ressitön. Tehtiin pitkä kävelylenkki vanhaan stadiin ja kadut oli oudon autioita. Sellaista näkee täällä harvoin. Käppäiltiin pikkuhiljaa ja ihmeteltiin kaikkee ympäröivää todellisuutta. Mie ostin Marokko-kaupasta ihanan villa huivin. Sähkönsininen. Lempiväri, oih. Juotiin terdellä iltapäivädrinkit ja oltiin ihan siestalla. Nähtiin ihmisii ja tunnelma oli pyhä. Joulupyhä.

Hra. posti

Nyt koti-iltaa. Uk on omalla koneella, tekee kai duunii tai selailee suomilehtii. Pääruoka on nautittu, hiton hyvää kanaa. Ei yhtään kuiva, oikein mehukas ja täyteläisen makuinen. Kuulostaa varmaan tylsälle nää himakokkailut, mutta pitää reissussakin olla ne koti-illat. Eikö pidäkkin.

Kivan värinen ovi ja akkunaluukku

Vielä huominen täällä ja sit mennään taas. Viimeisen viikon kohde on taas, yllätys, yllätys! Malaga. Se on just simppeli kohde. Ei liian iso, ei lian pieni. Ja siellä on yks parhaista hammameista missä olen elämäni aikana kylpenyt. Käydään siellä jo perinteisesti neljäntenä vuonna peräkkäin. Sinne jää kaik vuoden sonta. Puhdistuu niin ruumis kuin sielukin. Semmoinen ylevä riitti, henkinen.
Malagasta on tullut meille se kaupunki, missä tahdomme, että vuotemme vaihtuu uuteen tulevaan. Siellä tunnelma on parhain ja joku outo tahi kumma, yhteenkuuluvaisuuden tunne leijuu ihmismassan yllä. Kaik on ilosii ja hyvällä tuulella. Kukaan ei ördää kännissä tai vaan muutama harmiton. Ollaan niin kuin yhtä. Yhes.

Fugen kaduilla

On se kyllä jännä, tää elämän erilaisuus. Jos nyt ajattelee, niin Suomes on talvi. Täällä kesävalolampö ja illat viileen pimeitä. Vähän niin kuin meittin kesä. On jotenkin vaikea uskoa, että Suomes on kylmä, pimeä ja lunta. Mitä pidempään täällä on, sitä paremmalle tällainen tuntuu ja sitä ajattelee, et miks ei aina talvet voisi olla tällaisia ja täällä. Kyl maar mää viihtyisin. Olisi niin ku sellainen talvipakolainen. Hitto, jos se olisikin duunien puolesta mahdollista, niin lets gou menox. Sano piika kun renkiä perseelle potki. Ehkä sitten joskus eläkkeellä. Hitto, toi on just sitä sitten kun elämää, jota pitäisi pyrkiä välttämään. Pitäisi tehä, eikä unelmoida, mut minkäs teet. Ei se vaan ole niin yksinkertaista. Jostakin se leivän täytyy tulla ja sellainen ikävä tosiasia on myös otettava huomioon, että kesää Rva. ei täällä viihtyisi, koska täällä on liian kuuma. Sit pittää päästä pohjolaan.

Asetelma

Aloitin kirjoittamisen eilen illalla, enkä sit jaksanut saattaa loppuun. Jatkan nyt. Hyvin nukuttu yö on takana ja nousin vasta kympiltä. Tai kyl mää jo seiskalta kävin hereillä, mut sit onnellisesti jatkettiin. Ja sekös on vasta ihanaa! Mä olen aina niin onnellinen, kun mää saan nukkua hyvin. Mun hermot vaatii sitä. Rva. on hyvällä tuulella, kun kakka tulee ja uni maittaa. Ei sille mitään voi.

Joku hotla

Siellä on kansallinen vapaapäivä, mut täällä raksaäijät tuli duuniin. Eli arki on koittanut. Ollaan menossa lounastreffeille ystävän kans. Käydään syömäs kasvisravintolassa kevyttä kenttälounasta ja siinä samalla hyvästellään. Ilmassa alkaa olla lähdön tuntua. Ja taas kerran mulla on sellainen olo, et en tahtoisi lähteä. Se on harvinaista. Yleensä mä olen loppuloman aikaan jos sitä mieltä, et kyllä täältä himaan joutaa. Mut en tohtisi täältä Espanjasta kotio tulla olemoisinkaan. Eiks se kerro siitä, että viihtyy ja on hyvä olla. Onneks on vielä toi Malaga-viikko edessä. Suren jo nyt kotiin lähtöä. Vaik kylhän mää tiiän, et koti on aina koti ja oma sänky maailman paras. Kyl se siitä taas lähtee.

Merimies on erimies

Vale, vale, nyt on aika mennä suihkuun. Pyysin UK:lta, josko hän turrauttaisi meille hyvät kahavit. Kupposellinen maistuisi. Tällekään päivälle ei ole mitään lounasta kummempaa tiedossa. Ehkä se menee jo kamoja pakatessa ja jäljet täytyy siivota. Rva. jättää kortteerinsa aina moitteettomaan kuntoon. Nyt ollaan pesty pyykitkin. Joo ja ihanaa, mä saan siivota. Lempihommoo. Adios!

Juurettunut maalaistollo

Suomi, tuo kylmä ja kaukainen pohjolan rakas maa. Hih, musta tuntuu, että mä oon jo ulkosuomalainen ja ollut pois pitkään. Suomen kieli hankaloituu ja olen omaksunut eteläeurooppalaiset elämän tavat. Ruisleipä on hämärä muisto vain ja Suomen kesät pitkiä ja kuumia.

No ei vains. Mut kyllä oikeesti alkaa tuntua, että olen ollut lomalla jo huru mykke. Ja toinen mokoma on vielä edessä. Huisii. Eilen saavuttiin takas tänne Fugeen ja on se kuulkaa niin, et ihan ko kotiinsa olisi tullut. Nyt mä jotenkin ymmärrän paremmin sen, miks suomijengi tahtoo tänne. Sitä tietää ja tuntee mestat ja on joku yhteys vai sanoisinko elämän helppous, tavallaan. Niin kiva, kun onkaan matkustaa ja nähdä paikkoja, niin silti tällainen juurevuus on mulle sopivaa. Ja hei, oma rauha!

Mä väitän, että liiallinen informaation ja kokemisen tulva, sekä ihmispaljous ja jatkuva paikkojen vaihtuminen ei tee välttämättä hyvää Rva:n biorytmeille ja kuukausittaisille kierroille. Sitä menee jotenkin sekaisin. Mie oon kuitenkin sielultani tällainen vaatimaton maalaistollo. Oli niin ihanaa eilen viettää UK:n kans ihan tavallinen koti-ilta. Himas on hyvä energia, laitettiin kystä kyllä ja Rva. touhus. Mittään ihmeellistä ei ollut ja se on just parasta. Nautittiin illallinen kolomella lajilla, kynttilät tuikki ja vinho helmeili lasissa. Ja vähän Rva:n nutturassa. Ai ko kiva.

Alemeria jäi sinne odottamaan uutta tulemista. Hitsin kiva kaupunki, jos täällä päin liikutte, niin suosittelen piipahtamaan. Matka tänne Fugeen taittui näppärästi vuokra-autollamme ja nyt tultiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja oltiin huudeilla het puolen päivän jälkeen. Rynnättiin parturiin molemmat. UK oli jo sellainen karvaturjake ettei enää ihmiseks erottanut. Käytiin samas mestas missä kävin edellisellä kerralla ja nyt ollaan siistii poikii molemmat. Kyllä sitä sen verta täytyy jouluun satsata. UK, tuo ritari-ihminen ehdotti, että hän voi käydä palauttamassa auton Malagaan ja Rva. sai ottaa pikku tupluurit ja pestä pyykit ja aloittaa illallisen valmistamisen. Mie rakastin sit sillalailla, että hää sai valmista pöytään. Fiftisiksti.

Oli ihanaa nukkua kunnon yöunet. Kolme edellistä yötä jäi vähän huonolle unelle, joten väsyhän siitä sellaisesta tulee. Aamulla heräsin levänneenä ja niin pirteenä, kun vaan voi olla. Suoriuduin het silleen aamuiselle uinnille ja sekin on asia jota rakastan. Vilvoittavaa välimerta, se saa mun energiat kohilleen ja on siks tärkee. Ja hei, sit kaurahutun keittoon! Eli pääsee ruokavaliokin itsemääräämisoikeuteen ja näin massukin tuntuu paremmalle. Saas nähä, miten käy tänään, kun vedetään sikaa ja lanttulooraa, ai jai.

Mitäkö ohjelmassa. Ei sitten niin mitään. Silleen suomimeno on täälläkin päin palloo, että vietetään se joulurauha. Mie en tiiä, onko se meillä joulu vai joku muu rauha. Pääasia, että on. Rakkauven rauha. En nyt muista, tai siis, varmaan olen jo aikaisemminkin täällä löpissyt tuon rauhan merkityksestä ihmisen elämässä. Sitä mie vaan perään kuulutan elämän jokaisella osa-alueella. Et ihmisellä ois niin ko rauha. Rauha ittensä ja ympäröivän kalaksin ja elollisen, sekä elottoman kanssa. Ei ois mittään ylimääräistä härdellii. Sitä minä niin toivon ja mikäs on toivoessa, nythän on joulu. Sullekin sitä toivotan, rakastavaa rauhaa elämässäs.

Aurinko kääntyy nyt tähän terdelle. Se paistaa ohuen pilviharson läpi. Lämmittää pehmeesti, ikään kuin hyväilisi jumalaista vartaloani. Ajatuksissa olisi tehdä pikku lenkki, tuonne noin rantoja mittoomaan. Sit tullaan suihkuun, laittaudutaan nätiks ja mennään jouludinnerille. Taidan laittaa ne poronsarvet päähän. Oon ihan niin ko et joulujoulu tulla jollottaa.... Hasta luego seuraavaan kertaan!

P:S Kuvat Almeriasta ja osa sieltä linnoitukselta.

Rakastuin mä Almeriaan

Oih Almeria, otit mut hellään syleilyysi!
Automatkat täällä Espanjassa ovat kivoi. Tiet hyvässä kunnossa, opasteet ymmärrettävät ja matka taittuu mukavasti maisemia ihastellen. Madridista tänne Almeriaan kestää meidän tahdilla abautrallaa kolme tuntia. Me tykkäämme automatkailusta, on sellainen oma tahti ja näkee mestoi. Joskin autovuokrauspisteen löytäminen Malagan kentältä ei ollut ihan yksinkertainen juttu. Mut lopulta onnistuimme ja päästiin matkaan.

Palmut koristaa koko kaupunkia

Terde katolla

Joku näistä patsaista ja kone

Jo se, kun saavuimme kaupunkiin oli jotenkin vaikuttava. Vanhan linnoituksen rauniot ja yleinen arkkitehtuuri oli vaikuttava vastaanotto. Arska paistoi kypällä ja meininki on jotenkin eri kuin muualla Espanjassa. Kaupunki on ihanasti uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Dekadenssit pikkukujat ovat juuri niitä jotka pistää huokailee ja kuvattavaa on huru mykke. Vastakohtana keskustan iso ja nykyaikainen ostoskatu. Porukkaa on täälläkin paljon, mutta ei niin, että pitäisi ahistua. On just sopivasti kaikkee. Ja hei, kaupunki on hyvin kaunis. Ihania pikku aukioita, puistoja ja suihkulähteitä. Rva:n estetiikan taju kiittää ja kumartaa. Baithiwei, täällä on vuodessa 320 aurinkoista päivää ja tähän aikaan vuodesta keli on pohjolan pojalle ihanteellinen, not tuu hot. Mii laik.

Hotellimme AC Hotels Marriot on kiva ja todella hyvällä paikalla. Ainut pitkä miinus tuli siitä, että oltiin ykköskerroksessa ja huone kadulle päin. Täällä ei noi äänieristykset ole ihan meittin luokkaa, joten hernehän se Rva:lla meni nenuun. Eka yö yritettiin, mut ei siitä mitään tullut. Onneks saatiin uusi huone, joka on viidennessä kerroksessa, rauhallinen, isompikin ja hienot näkymät linnoitukselle. Aina kannattaa valittaa vaikka suomipoika mielummin nielee ja valittaa jälkeenpäin. Me emme ja nyt Rva. on hyvin häpi häpi.

Värit

Pikku kuja hotellin takana

Kiva kukka ja partsi

Ihmisetkin ovat täällä erilaisia. He ovat hyvin ystävällisiä, ottavat kontaktii vaikka englantia ei juurikaan puhuta. Eilen naurettiin ihan simona, kun istuttiin siestalla pikku kuppilassa, missä porukkaa meni ja tuli. Baarista purjehti paikallinen poliisiylikonstaapeli suloisessa pikku tuiterissa. Hän huomasin meidät ja mun kameran ja niin hän iloisesti meidän kanssa juttua heittämään. "Fotofoto, van tuu tree," ja puristeli haarojaan. Meitä taas huvitti se, että oliks hän siestan jälkeen vielä duuniin menossa. Jos oli, niin hän oli kyllä kännissä. Yleinen tapa siestalla on nauttia virvoittavia juomia. Väitän, että noin. 90%:llä on edessään canja tai viinilasi. Ei se ihme, jos ollaan loppuilta iloisia. Meilläpäin sitä kutsutaan alkoholismiksi.

Dekadennssii

Tytöt kuvailee

Kännykät

Ainut varjo paratiisissa on mun massu. Pahoinvointi tulee ja menee, se on helvetin kurjaa lomalla. Nyt on vähän sellainen juttu, että en oikein tiedä, mitä syödä, mitä juoda, kun tuntuu, et kaikki tekee oiretta. Ihania ravintolakokemuksia ja kivoja kuppiloita, mut Rva. alkaa vaan yrjöttää. Paree olisi olla syömättä kokonaan. Ei täällä voi olla täysin gluteeniton, maidoton. Tai siis kaiketi vois, jos vetäisi iberian kinkkuu ja etelän hetelmää. Mut alkaa noi paikalliset kinkut tulla jo hampaiden välistä ( nehän tarttuu ikävästi hampaisiin ) ja hetelmää vedän kyllä aamiaiseks. Yks syy on varmasti tämä epäsäännöllisyys ja myöhäiset ruokailuajankohdat. Kello on täällä tunnin jäljessä ja kun syömään täällä mennään 21.00, niin se on meillä jo 22.00. Me olemme alkaneet elää Espanjan aikataulussa. Se nyt vaan menee niin. Maassa maan tavalla tai mene sitten pois.

Valot varjot kujilla

Tää on Madridista

Hotellin takana oleva kirkko

Eilen käytiin Alcazaba Maurituslinnoituksella. Kovin on iäkäs asumus mutta hyvin säilynyt. Oli kiva kohde käppäillä ja kuvailla. Laitan siitä kuvia erikseen, tähän postaukseen laitan yleistä kuvaa Almeriasta, niin pääsette ihastelee kanssani tätä ihanuutta. Aamupäivän UK teki duunii ja Rva. shoppaili. Löysin muutaman paitulin ja ihanat rannekorut. Hassua tässä oli se, että myyjät ei puhuneet ollenkaan englantia, mutta kauheesti paljon ne mulle puhuivat espanjaa ja minä vaan siihen, että si si. Hyvin ymmärrettiin toisiamme. Ja hiton ystävällisii olivat, ihania.

Suihkulähde iltavalois

No se Lennon patsas

Palmu jälleen

Joulu tulla jollottaa. Kyllä sen täälläkin huomaa. Joululaulut soi ja tonttua, pukkia kurkkii nurkilla. Mulla ei ole minkään valtakunnan joulufiilistä, enkä sitä kaipaa. Huomenna nostamme kytkintä ja suuntaamme takas Fugeen. Olisin kyllä mieluusti viipynyt täällä pidempään, mut tänne voi aina palata ja varmasti palataankin. Jouluterveisiä tahdon teille laittaa. Sinne niin Kokkolaan, lähtee kovasti paljon joulutoivotuksia ja sori, kun en oo soitellut. En vaan oo saanut aikaseks, mut korjataan asia het ensi vuonna. Kirjanpitäjälle myöskin kovasti hyvää joulua ja kiitos kuluneesta. Annukka, mun paras lukija, lämpöiset joulun toivotukset koko teidän perheelle ( toiv. saat pojat himaan jouluks.) Samoin Viiville sinne Hankoon. Ja Marketalle Helsingin hulinoihin oikein rauhaisaa joulua!! Siinäpä niitä nyt muutamia ja tietysti kaikille lukijoille, jotka jaksatte seurata mun höpinöitä, hemmetin hyvää ja ennen kaikkea rauhallista joulua!!!