Sarja murhaajia

Henkäyksen omainen tuuli puhaltaa mökkimaisemaa. On hyvä ja rauhallinen olla. Ei liian kylymä, eikä liian kuuma. Päivä heräilee, niin kuin sillä on tapana tehdä tähän aikaan. Ei ole kiire, eikä minkään pakotus. Äsken tosin sain verenpaineeni nousemaan, kun hullut naapurit tuli kalastelee meittin rantaan. Tohon noin ihan äärelleen. Pikku moottori rutkatti ja paskoo huastivat. Eikö näitä rantoja tässä riittäisi, että pitää tulla Rouvan aamurauhaa häiritsee. Ihan niin korpes, että meinasin sanoa, menkää muualle möykkäämään. Ei mitään häpyy. Mutta kilttinä ihmisenä en uskaltanut sanoa, nehän saattaisi olla vaikka sarjamurhaajia.

Tästä päästäänkin näppärästi uuteen aiheeseen, joka on Netflix. Olemme UK:n kanssa möllöttäneet sellaista sarjamurhaajapoliisisarjaa kuin Luther. Yleensä en moisista piittaa, mutta tämä pirulainen on koukuttanut minut otteeseensa pahemman kerran. Menee nääs ihon alle. Nään potenttiaalisia murhamiehiä ja naikkosia joka nurkalla. Yöt listin osallisia ja osattomia, laki on mun omissa käsissä. Surutta pistän hengiltä epäillyt ja tunteettomasti pystyn kiduttamaan niin eläviä kuin kuolleita. Ollaan viimeisessä tuotantokaudessa ja se saattaapi olla, että oman mielenterveyteni takia en pysty katsomaan Lutheria loppuun. Ah, vaikka hän onkin niin ihana mies. Kutkuttava jökäle, jonka käsiin antaisin henkeni eittämättä. Jos olet sarjamurhaajatyyppiä, eikä raakuus ole este, voin todella suositella syksyisten iltojen suruksi ja murheeksi Lutherin oikeudenmukaisuutta ja hiipivää karismaa.

Sen verta vielä jatkaakseni. Onko elävässä tahi kuolleessa elämässä oikeesti tuollaista sairasta ihmismieltä. Perustuvatko jaksot tapahtuneeseen, onko niissä totuuden siementä. Voiko olla. Voiko ihminen jumalauta olla niin raaka ja mielipuolisen hullu. En uskalla edes ajatella vaikka ajattelen ja pelkään, että vanhoilla päivilläni minustakin kuoriutuu sairas tappaja. Mut sepä siinä just on. Kun ei voi kuin ihailla, kuinka ovelan juonikkaasti pääsevät ihmisen mieleen ja itseään toteuttavat tunteettoman julmasti. Mutta lopulta hyvä voittaa pahan ja kas, minä saatan huomata, että olisinkin voinut olla pahan puolella. Ihan hervotonta settii. En katso enää mut suosittelen.

Ensi viikolla aloitan kokeilun. Kuten jotkut saattavat muistaa, niin olen jo kotvasen kärsinyt epämääräisistä massuoireista. Se heiheiheliko saatiin häädettyä ja hetken jo luulin elämän voittaneen. Paskan marjat ja muut vihannekset. Oireyhtymät vaivaa pahan kerran ja minä voin huonosti. Ei osaa päättää onko ummes vai raikaako ripuli. Turpoo niin, että kätilöitä hirvittää. Jatkuva väsy ja mitä vielä. Olen tullut siihen tulokseen ettei näin voi jatkua. Sen verta olen itselle velkaa, että ainakin kokeilen. Jätän pois viljat ja maidon. Tuossa viikolla oli yhden tuttavan kanssa mielenkiintoiset keskustelut asiasta. Sain paljon hyvää infoo ja omakohtaisia kokemuksia. Olenkin tehnyt hieman taustatutkimuksia ja mun täytyy sanoa, että olen jopa hieman innoissani. Uskon, että suolistossani on jonkun asteinen tulehdustila ja se täytyy saada rauhottuu. Kyllähän meistä jokainen tietää kuin ihmisen tulisi syödä, mutta sen käytäntöön saattelu onkin sitten eri juttu. Tämmöinen armoton pullasokerihiiri saattaa olla hetken sekaisin, mutta ei se anna, eikä ota. Tämä on tieteellinen kokeilu ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos ei toimi, niin lopetan syömästä kokonaan tai sitten saan takas mun elämän. Ou jee, sitä kohti.

Nyt menee hermot! Hullut naapurit 2 veivaa eestaas meittin rantaa. Näillä on koira keulassa, joka räksyttää taukoamatta. Ääni tuplaantuu vesillä ja mun rauha on mennyttä. Perkele, kun ois hirvikivääri, niin pari kertaa pasauttaisin päin. Oppisivat olemaan. Pitäisikö soittaa Lutherille, se hoitaisi hiriköt helevetiin alle aika yksikön. Itselle ei tulisi mieleenkään koluta toisten rantoja ja häiritä aamurauhaa. Mulkoilen veneilijöitä merkitsevästi alta kulmain ja pyllistän päin. Gou houm!

Kyllä ilmassa on jo ihanasti syksyn tunne. Sehän on vuodenajoista parhain. Ne helvetin helteet on onneks ohitettu ja nyt syksy saa. Kävin viikolla aamuisin pikku lenkillä ja uinnilla. Vesi jo ihanan viileetä ja ilmassa energiaa. Mökillä saa patteri olla päällä ja illalla viritellä kynttilöitä ja ulkotulia. Lehdet puissa alkaa pikku hiljaa luovuttaa ja kaikkialla tuoksuu syksy. Se on ihanaa. Kaupunkiolot houkuttelee, ja on kiva jäädä välillä himaankin. Alkaa kesäkauden lopettelu. Mutta tänään voisi käydä sienimettäs. Kuivaa täällä on, ihme jos jotain löytyy. Saavuttuamme eilen tohon parkkikselle, josta on pikku matka alas mökille, saimme kimppuumme muutamia hirvikärpäsiä. Yleensä niitä on yksi tahi kaksi, nyt saimme nyppiä puolenkymmentä. Siinä vasta vastenmielinen ötökkä ja voiko olla, että niitä on nyt runsain mitoin mettät täynnä. Se saattaa olla, että takas tullaan hyvin äkkiä. Kaik muut siedän mut hirkkari on paha ja ällö. Oikee oksetus. No mut joo, se on Moro ny! Mie meen vielä makkoomaan hetkeks.