Arjesta juhlaa

Elämä asettuu arkisille uomillensa. Ihminen tottuu. Eilen oli fraidei, se on se päivä viikosta, kun laitetaan vähän kivemmin ja ollaan silleen daidai. Minulla siihen kuuluu kotitaloudellisia toimenpiteitä ja illallisen laitto.

Mihinkäs se kirahvi kaulastaan pääsee. Vaik en oo omas himas, niin rutiinit ovat siellä missä rouva kortteeraa. Tiskasin ( UK:lla ei oo konetta ) ja järjestelin. Laitoin pasta bologneesee, puhuin puhelimessa ja kuuntelin puhelintoivetta. Taisin siinä vähän laulaa luikauttaa ja silleen. UK ottaa unta palloon tuossa sohvalla, täysin häiriintymättä meikeläisen metelistä. Eiks oo harvinaiset unenlahjat, käsittämätöntä!

Ryijy. Tää lähtee sit uuteen kotiin.

Kävin eilen himas. Oli oikeeta asiaa. Piti käydä valitsemassa kahdesta laattamallista se mikä tulee seiniin. Onnekseni taloyhtiöltä on löytynyt sen verta seinälaattaa, että mun ei tartte niitä itse ostaa. Valitsin mattavalkoisen peruslaatan. Se on bueno. Ovat laittaneet hässeliksi ja kaikki on nyt purettu ja uudet putketkin on jo vaihdettu. Kylppärin ja veskin tilalla oli kaksi isoa, betonista aukkoa. Hurjan näköistä hommaa. Asuntoja tehdään yhtäaikaa ja tuskin mun valmistuu yhtään sen aikaisemmin, mikä oli aikataulu. Himaan pääsy menee varmaan maaliskuulle.

Jälkiruokaa astioissa tai siis purkeissa

Kävin myös haubausissa katsomassa uudet kalusteet. Oih, olisi niin ihanaa valita jotain nastaa, mutta talouspoliittinen tilanne laatii omat ehtonsa ja näin tyydyin beisik valkoiseen. Mut sellaiset savunharmaat, kääntyvä suihkuseinät tulee sen suihkukaappi rohjakkeen tilalle. Älkää ihmiset laittako itselle suihkukaappeja. Ovat käytössä hankalat pitää puhtaana ja vievät hemmetisti tilaa. Nimimerkillä kokemusta on.

Sano se kukkasin

Tein meille siis eilen pienet juhlat. Katoin vähän paremmin ja kynttilät asettelin. Juhlittiin rouvan saapumista ja yhteistaloutta. Tunnelmamusiikkia taustalle ja näin nousimme arjen ylle. Oli kiva touhuta, koska se auttoi minua tuntemaan oloni normaaliksi vieraalla maaperällä. Martan pitää aina ottaa keittiö haltuunsa, olinpa sit missä tahansa. Mää aina sotkeudun ihmisten keittiöihin. Kumma tapa. Mut se on sama, kun joku on itnörtti tai viherpeukalo tai rakennusmies tai ompeleva ihme. Meillä kaikilla on joku erikoisosaamisalue, mistä ei eroon pääse vaikka voissa paistaisi.

Ehtoolla otin kameran ja läksin lähiöön. Tuolla noin hortoilin ja tutustuin ympäristöön. Oli kiva hiukka jaloitella ja tsiikailla mestoi. Kävin myös paikallisessa nauttimassa tuokkosellisen. On sanomattakin selvää, että se oli lähiöpubi parhaimmillaan. Just sitä sellaista elämän kirjoo aika päihtynein katsein. Joku lauloi, joku tanssi. Mua hiukka silmäiltiin epäluuloisesti, olenko joku joka tunkee reviirille tai peräti vihamielinen tunkeutuja. En ollut, rauhaa rakastin ja kameraa räpläsin ja puhelinta. Olin vain. Noin on niin hauskoi, siellä ollaan maassa maan tavalla tai sieltä pois. Yks tuoppi riitti.

Paikallinen

Tänään on kiva päivä. Tapaan ystävättären, jonka kanssa ei olla viime vuosina juurikaan törmätty. Hän teki lapset ja silleen. Oli sitä perheellisen ruuhkavuotta, mut nyt aikaa myös meille. Mennään taidenäyttelyyn, syömään ja varmasti myös harrastetaan kuvailua. Ihailen suunnattomasti hänen kuvia ja näin meillä on jotain yhteistä. Ystävät ovat tärkeitä ja hieno asia elämässä. Tää on aika hauska, et mulla on muutama sellainen ystävä, jotka ovat pyöräyttäneet takavuosina beibit elämään ja nyt elämä alkaa silleen helpottaa, että taas jälleen kohdataan. Se on arvokasta, jos mikä.