Nauti niin saat kärsiä

Armoitettu pyhäaamu. Hiljaista. Ihanan hiljaista. Hei hei Heikki, juopponaapuri on mennyt manajan maille ja siks naapurusto hiljainen. Hissiremonttia ei tänään ja yläkerran vanhukset on kuskattu palvelutaloon. Sieltäkään ei kuulu mitään. Mä niin rakastan tätä äänettömyyttä.

 Ukkokulta lukee lattialla hesarii ja ryystää kahvia. Käynnistymme hissukissun vaapulavissun. Mä vaan nukuin huonosti. Mikä lie. Heräsin jo vaille kolme ja kiersin ja kiersin. Oli jotenkin tukala olo. Syynä tod.näk. illallisella nautitut punaviinit ja okei, pari olssonii ateriaa laittaessa. Piru vie, ei kai sitä enää saisi niitäkään nauttia, kaikesta tulee huono olo, dääääm. Kaik ilo on pois viety ja elämä on yhtä kurjuutta.

Laitoin pitkästä aikaa oikein illallista. Mul oli hyvä meno. Spotifyissa on uusin Vain Elämää ja annoin raikaa. Tein uunijuurekset, mustatorvisienikastike ja jauhelihapihvit. Maustoin ne wasapilla  (siitä vihreä väri pihvin pinnassa, eivät ole homeessa, hah.) Siemailin hiukkasen olutta ja punkkuu. Kynttilät loivat iltaan tunnelmaa ja ylen oli mukavaa. Sen siitä saa, kun nauttii ja on mukavaa. Yöllä sit valvoa sai, pah.

Nyt on sit tultu sille rajapyykille, että ei enää jaksa valvoa. Olen huolestuneena pannut merkille, että kuukahdan tohon sohvalle jo ysin aikoihin. En vaan pysy silmät auki. Eikä tämä ole kerta, eikä kaksi. Ihan alkaa olla jo tapa. Eilen joku heitti hupun kesken ohjelman, enkä muista, että olisin edes sänkyyn päässyt. Pääsin kuitenkin. Alkaako vanhuus pilkkimisestä ehtoolla.

Sattuneista syistä olen miettinyt tuota ihmisen sielun vaellusta. Jos taipaleemme ei lopu tähän ( niin kuin tykkään uskoa, ) niin minne matka jatkuu. Josko on olemassa paikka nimeltä taivas, menemmekö sinne. Mitä teemme, mitä toteutamme. Synnymmekö uudelleen. Mites sitä, onks taivaassa vastassa kaikki ne ihmiset jotka olemme maallisella taipaleellamme kohdanneet. Onko ne kaikki siellä? Ajatelkaas, aika paljon on porukkaa odottamassa, jos näin on. Huikee ajatus. Onko se iloinen jälleennäkeminen. Ovatko hyö sit niin kuin niitä enkeleitä, meidän oppaita. Kunpahan mietin juu...

Mitä tänään tehtäisi. Ei oo kuulkaa mitään suunnitelmii. Mun tietty tekis mieli lähtee fotoilee. Aika mitään sanomaton valo ulkona. Ei houkutteleva. Ulos pitää eniwei päästä. Lähteäkkö oikein ulkoilee vai mennäänkö nauttimaan joku näyttely. Pyhäpäivissä on just niin parasta se, et voi tehdä yhes jotain kivaa. Laatuaikaa parisuhteessa. Toden totta. Voisi käydä jossain missä ei ole ihan äsken käynyt tai tuskin koskaan. Mikä se voisi olla.