Kaunista on. Puun oksat röllöttävät paksujen lumipalleroiden painosta, nukkuvat ja nuokkuvat. Massiiviset kinokset pehmentävät äänet ja ruma harmaus on peitetty neitseellisen valkoiseen. Onhan se kaunista joo, mutta. Jos tämä säilyy, niin tästä tulee pitkä talvi. Olemme vasta kynnyksellä ja voi sitä lumen määrää, mitä vielä voi talven aikana tulla. Eikä siinä muuten mitä, mutta arkielämä menee niin hankalaksi. Sen sai jo eilen huomata.
Elämä jatkuu ja maapallo pyörii radallaan. Olen kohdannut ajatuksen, kuinka pieni onkaan ihminen tässä äärettömässä universumissa. Meidän elomme, meidän kuolomme, ajatuksemme, tekomme ja tekemättömyytemme. Kuinka hirvittävän pientä ja loppujen lopuksi merkityksetöntä se kaikki on.
Sitä tallaa näitä elämän polkuja, syntyy, elää ja kuolee pois. Se on vain yksi kaunis heijastus maailman kaikkeudessa. Joku jättää jäljen, suurin osa meistä häviää jälkiä jättämättä. On vain yksi pieni hetki, jota elämäksi kutsutaan.
Eikä tässä ole tarkoitus elämää suurempia kirjoitella, mutta olen jo jonkun tovin vaeltanut oudossa melankoliassa etsien merkitystä kaikelle. Itsellä jo puolivuosisataa takana ( hmmm, tuntuipas tuo hienolle sanoa, ) eikä siis ihme, jos etsii tarkoitusta ja merkitystä. Onko näin, että ikääntyessä asiat syvenee ja turha jää pois. Mieli ja sielu halajaa rauhaa ja rakkautta, tahtoo jo hetken levähtää. Sellainen turha kouhottaminen on niin turhaa. Merkityksetöntä.
Kevennetääs vähän. Netflixillä tulee The Crow sarja. Kertoo Englannin Elisabethista ja kaikesta siitä mitä kietoutuukaan vallan ja hallitsemisen ympärille. Eletään aikaa, minkä me kaikki muistamme ja okei, snadisti saippuaa, mut hyvin tehty. On oikeastaan aika mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea se pitää sisällään ja miten asiat ei välttämättä ole sitä miltä ne näyttää. Tuskin tää ihan faktaa on, mutta viihdyttävää fiktioo kyllä. Olen aivan koukussa ja tekisi mieli katsoa kaikki jaksot yhteen putkeen, mutta en tee sitä. Näin tahdon säilyttää mielenkiintoista katsottavaa useammalle illalle ja näin saa nauttia hyvästä viihteestä. Kyllä ne englesmannit tämän osaa. Suosittelen.
Niin valkenee taas yksi päivä. Kohta maailma herää ja onko mikään enää entisellään. Media alkaa tykittää verkkokalvoillemme raakaa tietoa siitä, kuka on Amerikan seuraava resdentti. Minä en sitä tällä hetkellä tiedä, enkä ole niin varma haluaisinko tietääkkään. Isot ihmiset leikkivät aikuisten hiekkalaatikolla, lätkivät toisiaan hiekkalapioilla ja mää en ainakaan leiki sun kans, säät oot ihan tyhmä. Mee pois mun laatikolla tai mää pistän sut vankilaan. Semmoista on maailman meno. Just niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti