Siftaan ja softaan

Mää olen alkanut tuntea maailman tuskaa. Liittyykö tämäkin ikääntymiseen vai mikä. Tykkään katsoa ainakin yhdet uutiset päivässä ( kuuntelen kymmenet.) Alkaa vain uutisointi niin sattua, että pahaa tekee. Sielusta puristaa ja tulee raskas olo.

Eilisessä uutislähetyksessä oli kylmää faktaa siitä, kuinka ihminen on tuhonnut muita elollisia lajitovereita maapalloltaan. En nyt tarkkaan jaksa prosenttilukuja muistaa, mut jotain järkkyy se oli. Omien etujensa vuoksi ihminen kadottaa ( murhaa, tapaa, syö, saastuttaa ) lajit sukupuuttoon. Eikä sillä hyvä, asia ei suinkaan ole paranemaan päin, tuho jatkuu. Oi miksi, miksi ihminen olet niin itsekkäästi julma. Nyt juurikin tekisi mieli huutaa: " Tule apuun Anja!"

Miksi ihmisen pitää sotia ja tapaa? Miks ihmeessä emme voisi elää rauhassa ja rakkaudessa. On niin kaameeta kattoo, kun viattomat lapset joutuu kärsimään. Se on vaan niin hemmetin väärin! Miks joissakin maissa sotaa vaan jatkuu ja jatkuu, ruumita tulee kuin ruton aikaan, eikä ihminen pysähdy ajattelemaan tuhojaan. Kenen etua tuommoinen teurastus ajaa? Ei kenenkään. Miten se voi olla niin vaikeaa sopia asioista ja haudat ne sotatussarit, tankit ja kranaatit. Voisi luulla, että puhumalla paras, selevitellään ja katellaan. Eletään rauhas ja rakastetaan. Eikö täällä nyt olisi tätä lääniä, et kaikki mahtuis olemaan omillaan. On niin vaikea ymmärtää.

Tuntuu, että tämä meno menee vain hullumaks. Kulutushysteria rienaa ihmistä, tavoitteellisuus ja kiirekiire, pakkopakko, ostaosta vain yltyy. Ihminen voi huonosti, maapallo voi huonosti. Eikö mikään riitä? Missä tulee maailmanloppu. Oikeesti kohta pamahtaa. Oletko valmis? Mie en. Hirvittää välillä ja minä hidastan eli daunsiftaan ja softaan. Ei jaksa. Tahtoisin paeta. Pois. Lopetan kuluttamasta. Pakenen rauhaan ja rakkauteen. Jonnekin.

Ihminen syö omaa leipäänsä. Sanokaa minun sanoneeni. Profeetta Janhunen ennusti maailmanlopun. Mutta ehkä me pienet ihmiset, pienillä teoilla voimme saada aikaan muutoksen. Nuorempana ei jaksanut moiseen uskoa. Mitä välii. Kunhan sai uudet releet viikonlopuksi, että pääsee baariin. Niin ja oli nättinä. Siinä oli maailmani uskomus. Nyt on alkanut oikeesti ajattelee näitä asioita ja pienillä teoilla, pienillä teoilla toveriseni. Niillä tehdään suuria muutoksia. Jos nyt ei koko palloa pelasteta, niin saataisi rauha edes itsensä ja ympäröivän valtakunnan kanssa. Ugh, olen puhunut.