Syksyä oli myös eilinen kualluatikko ( toim.huom. kaalilaatikko.) Vietävän hyvää syksyistä perinneruokaa puolukkasurvoksella. Ei siitä paljon ruoka enää parane. Ainut miinus saattaa tulla ylensyönnistä, on mahdotonta lopettaa kaalilaatikon syöntiä silleen järkevästi. Jos vielä ihan vähäsen ottaisi, kunnes sitten saa huomata olevansa liian täys. Eilinen ruokailu ei mennyt puolille öin, ihan syötiin ihmisten ajoissa, joten vatsapuru vaaraa ei silleen ollut.
Sieniä on metsä pullollaan. Eilinen saalis oli kaikenkattava. Suolasientä on talveksi saatettu, on salaattiaineet talveksi turvattu. Oli oikein kiva sieniretki, metsä on aina yhtä ihana. Käyskennellä kaikes rauhas. Muutamia hirkkareita, mutta meidän pelastus on ne maataloudessa käytettävät AIV-haalarit. Sellaiset valkoiset, paperiset. Olen niitä täällä joka syksy mainostanut ja mainostan nyt. Haalari on paras tapa väistellä hirvikärpäs inhokkia. Siinä on vastenmielinen elukka. Voittaa itikatkin.
Eilen oli musiikkitalolla sellaiset bileet, että olisin halunnut olla paikalla. Vähän ihmettelen, kun en kutsua saanut, sillä olenhan suuri Ylen ystävä ja radion suurkuluttaja. Yle on parasta mitä tiedän. Varsinkin täällä mökillä, niin ja autossa, niin ja keittiössä himassa. Kuuntelen paljon radioo. Siksi kutsu olisi tullut oikealle henkilölle. Mutta hieno oli Ylen 90-vuotis konsertto. Radiosta se kuunneltiin, totta kai radiosta. Ainut oikea tapa. Ehkä katson tänään vielä töllöttimestä. Paula Vesalan Paratiisi sai kyyneleen oikeaan silmäkulmaan, niin oli kaunis. Ja Karita Mattila oli aika vaikuttava täällä mökin hämärässä itse asiassa kuultuna. Hetken olin ihan myrskyluodon maijana. Kiitos Yle ja onnea!
Eilen meitä kohtasi ihmeellinen luonto. Pari seikkailevaa sorsaa tuli hämmentää. Tuolla rannassa mesoivat ja UK meni tsekkaa onks niillä joku hätä. Mitä tekee sorsat, tulevat täysin kesynä UK:oon perässä tähän pihaan. Ihan siis tuohon käsietäisyydelle. Kovasti silleen vienosti kaakattivat ja ihan kuin niillä olisi ollut jotakin asiaa. Ehkä ovat tämän vuoden poikueesta, ei löytynyt tienoolta hätää kärsivää sorsasisarusta tai muutakaan hämminkiä. Tai sit ne ihastui Ukkokultaan. Hassu näky, hän ja pari rakastunutta sorsaa. Onneks ei olla mehtämiehii, hengestään olisivat päässeet.
Tänään täytynee kerätä jo kesää pois. Kukat joutaa tunkiolle ja alaterden kalusteet varastoon. Rilli pitäisi pestä ja talviteloille laittaa. Pikku hiljaa valmistellaan, eivät tule kaikki sit kerralla. On luvattu kaunista syksyä, ehkä ei ihan vielä teloille laiteta. Vielä on kesää jäljellä, häh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti