Oivallus välähdys aivotus

Pölmistynyt ihmisen lapsi katsoo ikkunasta tuijottaen tyhjyyteen. Taivas on tummasti synkkä ja aurinko yrittää puskea valoa läpi. Vähän niin kuin mun mieli vai onko sielu? Tummasti synkkä välissä valoa.

Nukuin hyvin, kiitos luojan. Aivan kuin olisin herännyt pirteänä, joskaan en enää oikein muista mille se oikeasti tuntuu. Olen koko ajan väsynyt. Pohjattoman väsynyt. Luulotautisena en edes uskalla antaa itselle lupaa ajatella, et mikähän voisi vaivata vai vaivaako mikään. Ihminen voi tietysti olla myös henkisesti väsy ilman, että on mikään kulukutauti. Ja jos joku on, niin ehkäpä se väsyttää sit lopullisesti. Nukkui hän rinsessaunta. Oliks se muuten ruusunen vai tuhkimo, joka nukkui elämänsä ohi. Ei jaksa muistaa.

Lomalainen menee duuniin. Sama kai tuo. Asuntonäytöillä pitää ravata ja päivät ovat köyhiä ja tyhjiä.
Pakkorako, se siitä. Eilen oli kiikarissa se The Kohde. En nyt suoranaisesti pettynyt, mutta ei se ole meidän koti. Yritin kyllä kovasti vääntää, mutta eihän siitä mitään tule. Hyvät puolet miinus huonot ja pakkasen puolelle jäätiin. Hitto, kun tää on sellaista vuoristorataa, et mun mielenterveys ei taho riittää. Innostuu pettyy innostuu pettyy ja pettyy. Ei pitäis odottaa mitään.

Se tässä eilen kolmen näytön jälkeen valkeni, että meidän on ihan turha etsiä valmista kohdetta. Näillä rahavaroilla, tarkoitan. Kyllähän niitä varmasti löytyisi, jos olisi panna pätäkkää pöytään. Oukei, lähdetään siitä. Ymmärsin, että tuleva koti on pommi, joka tehdään itselle kodiksi. Eikä siinä mitä, sehän on osa minua. On vain jotenkin ajatellut, ettei jaksaisi sitä hirveetä remonttihärdellii ym. ym. Tietäen ja itseni tuntien, se on ainut oikea vaihtoehto oikeaan ratkaisuun. Toisaalta tämä oivallus helpotti. Nyt etsitään niitä pommeja, putkirempattuja kohteita. Niistä se oma koti kullan kallis kehkeytyy. Huoks.

Verrattain vähän tulee uusia kohteita myyntiin, eikä meidän molempien ensinäytöllä ollut yhtään ainutta katsojaa. Vaikka olin siihen(kin) varautunut, oli se silti pettymys. Juu, ymmärrän, et heinäkuu ei ole se vilkkain kuukausi asuntomarkkinoilla ja siihen yritänkin nyt luottaa. Kyl se siitään vilkastuu ja asiat ajallaan loksahtavat niille kuuluviin uomiinsa. Juu, juu.

Eipä tässä kaiketi muuta. Josko yllättäisi itsensä ja painuisi tuonne rantaan aamuiselle pulahtamiselle. Siitä saa energiaa ja minä ainakin olen tyytyväinen, kun ei ole liian kuuma. Illalla yks näyttö ja sit hilataan perseet mökille. Siellä on hyvä mököttää ja ihmisen levätä.