21.5.2016

MökkiLove

Oi ihanuus! Eilen luoja meitä rakasti ja antoi kauniin illan. Niin kauniin, että syötiin alaterdellä juhlavasti. Tai jos nyt ei ihan juhlavasti, niin ainakin silleen vähä paremmin. Martta oli laittanut kaiken valmiiksi, vartaat rillattiin, tzatzikit veivattiin ja tomaattimozzarellat alkuun nautittiin. Vinhookin juotiin. Kynttiläin ja ulkotuliloiden katveessa. Kauheet ko olt niin romantico. Kukka-asetelmankin pöytään askartelin. On se kiva.



Eiks se oo vähä niin, et välillä täytyy elämässä laittaa kystä kyllä ja juhlan tuntua. Sitä arkista pakerrusta on ihan tarpeeks. Miten se muuten on niin, et täällä möksällä saa sen juhlan tunnun jotenkin paremmin? Ja miten se on, et se ensimmäinen aamu, kun mökillä herää, on levännyt ja kivuton. Onko se juhlan ansioita, antaako sitä periks ja relaa. Sauna varmasti vaikuttaa asiaan, mut miks se ei tunnut samalla citis? Niin miks. Miks mökillä on niin paljon relampi? Onko se tää luonto, joka antaa voimaa ja ennen kaikkea rauhaa? Tuntuu hyvälle.



Tuulee niin, että puissa suhisee. Aallot kivasti rantaan liplattaa. Äänimaailma on täällä ihan omansa. Rakastan sitä. Ei ole ulkopuolisia ärsykkeitä, eikä häiriötekijöitä. Just eilen ehtoolla puhuttiin uudesta kodista ja kävi vain mielessä, et pitäisikö sen olla jossakin rauhas. Jos ajatellaan, et kuin paljon tämmöisessä viihtyy, niin pitäisikö yrittää rakentaa sitä elämää niin, et olisi sit siellä rauhas. Asuis niin kuin aina sellaisessa mestassa. Vai olisiko se sitten sitä. Sitä ei osaisi arvostaa, kun se olisi siinä aina. Ja kaiketi sitä kuitenkin on sen verta citiboi, et se kaupunki pitää olla äärellänsä. Josko muuttaisi vaikka keravalle, niin tai järvenpäähän, tai nummipusulaan. Onhan noita.



Tänään pitää tehdä pihahommii. Kuunliljat pitää kaivaa tuolta talvehtimasta ja kukkapenkit kyntää. Voiskohan laittaa jo kesäkukkii, vai vieläkö se takatalvi panettelee. Pelarguuniat ja samettiruusut, ne hyväksi havaittu ja perinteiset. Saa vähän värii pihapiiriin ja on se kiva asetella ja laitella. Martta rakastaa kukkasii. Itsekin tämmöinen hemaiseva seinäruusu. Kukat on kivoi. Matkalla mökille ojanpientareet ja pellot keltaisenaan voikukkaa. Oi kun se on kaunista. Ajattelin herätä huomen aamuna auringon kans yhtäaikaa ja lähteä kuvailee. Voikukkapelto aamuauringossa voi olla sielua sykähdyttävä näky.



Näillä mennään. Nyt nautitaan. Maanantaina on jännä päivä. Menen katsomaan uusia työtiloja. Jos se natsaisi, niin saattaa olla tulossa hyvää settii.


4 kommenttia:

  1. Otsikkosi oli täydellinen. Mökillä minäkin, ex-duunikavereiden kera, hommia saatu tehtyä ja nyt voi nauttia lopputuloksesta! Kuu paistaa hienoa siltaansa, täydellistä!

    VastaaPoista
  2. Olisi ollut niin ihanaa olla tämä viikonloppu mökillä, mutta töitä, töitä pitää sinun raataman. Onneksi kesäkuun toinen päivä alkaa ensimmäinen lomasessio ja tietysti heti edellisenä iltana heti töistä päästyä suunnataan autonnokka kohti Inkoota. Nyt vaan yritän olla nätisi, josko sitten noi säiden haltijat olisivat suosiolliset ja anataisivat kauniiden ilmojen jatkua.

    Toivotaan, että työtila on juuri sitä mitä kaipaat ja haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites tää nyt pomppii vastausten osalta. Enihau, molemmille sanon, että kaikki muu paitsi mökkeily on turhaa :)

      Poista
  3. Olikin hieno viikendi, en millään olisi halunnut tulla kaupunkiin. Ihmisen on vaan niin hyvä siellä pöpelikössä :)

    VastaaPoista