17.4.2016

Orpona Urpo

Heräsin sateen ropinaan. Siinä on turvallinen saundi. Mökin makkari on niin pimiä, että herätessä ei voi aavistaa paljonko kello näyttää. Olin hetken aloillani ja annoin sateen soida. Siinä oli hyvä olla, mutta pissahätä pahalainen nostatti ylösnousemukseen. Kello oli vaille seittemän. Hyvä aika ihmisen nousta.

Mökkiuniformun jalasasuste

Parkkeerasin tähän terdelle, uhmaten viileetä. Hieman on näpit kohmeessa, mutta toi sade on ihana kesäinen. Kuulen kuinka luonto riemuitsee, pikku silmut tanssii ja lehtivihreä joraa. Linnutkin laulaa tätä herramme ilosanomaa. Jahas, huomaa taas, että on pyhäaamu, lähtee näemmä niin ristillisesti. Tuliskohan Yleltä aamuhartaus?

Luova toiminta

Saavuin möksälle siinä abautrallaa kolmen pintaa. Täällä oli kevät parhaimmillaan. Lämmintä toistakymmentä, jäät olivat jättäneet ja aurinko kilvoitteli järven pintaa. Nyt oli oikeasti sellainen olo, että kesä tästä vielä tulee. Istuin tovin, jos toisenkin terdellä, kuuntelin hiljaisuutta ja nautin. Samalla sain huomata, että olen aika väsynyt. Sen verta haipakkaa viime aikoina, että pysähdettyään ymmärtää. Mut sikspä täällä ollaan, huiloomassa ja voimia keräämässä. Nyt, hyvin nukuttu yö takana ( menin jo kympiltä koisaa ) on tehnyt tehtävänsä. Lepo.

Tulen liekkinä saavuit kerran

Saunoin pieteetillä, venyttelin, jooghasin lauteilla, kävin uimassa ja saunaollsonin nautiskelin. Jäiden lähdettyä, järven liike on meditatiivinen. Sitä tuijotellessa unhoittaa kaiken muun. Ees taas liplattava laine, vailla päämäärää, tyhjentää aivokapasiteettini ja väitän, että kovalevylle mahtuu taas dataa. Ajatella, jo ykstoistavuotta olen tuota selkää kyllästymättä tuijotellut. Saavutus sinällään. Mie voisin päästä jo kinnesin ennätystenkirjaan miehenä joka tuijottaa herkeämättä järvenpintaa.

Luovasti tuas

Mun piti kuvata, se oli mun missio. Mut arvatkaas mitä. Olin niin väsynyt koko kuvaustouhuun, että en oikein jaksanut innostua. Sain kyllä korjatun ja uuden kameran, mut kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Ehkä tässä nyt on tullut asian tiimoilta käytyä ylikierroksilla, että täytyy vähän huokaista. Sen verta sanon, että aika kivalle tuntuu toi uus digipokkari. Sekin täytyy vain ajaa sisään ja eilen löysin siitä hauskan luovan kuvaustoiminnon.

Pyhä yksinkertaisuus

Nyt voisi jaksaa kuvata ja olikin tarkoituksissa ottaa kuvia uusista sisustustyynyistä ja tableteista. Olin ajatellut sellaista fiiliskuvaa rantakallioilla. Mut enhän mää tuolla sateessa voi kuvata, joten siirtynee tuota tuonnemmaksi. En voi olla sateelle vihainen, sillä kuulen tuon luonnon kiitollisuuden ja kyllä tää tekee kaikille hyvää. Sen verta pölystä ja siittiöiden täyttämää on ilmanlaatu ollut.

Mukana maku

Ukkokultaa oli aikalailla ikävä. Jotenkin se toinen kuuluu tänne. Tietysti, seura itsekeskenäin korosti ikävän tunnetta. En mää nyt ihan orpona ja urpona ollut, mutta kaihomieli valtasi sydänalaa. Eikä siinä mitä, minusta se on vaan niin hienoa, että saa ja voi tuntea ikävää. Mutta mitä tekee rouva? Rouva syö suruunsa. Laitoin kylmäsavulohipastat ja avokadovoileivät. Noi oli niin kuin alkupalat. Jääkaapin ovi narahtelin säännöllisesti ja söin mitä sieltä löysin. Karkkipussin jämät nutustelin, suklaakeksejä natustelin ja loppuviimeks pyörin pitkin kallioita sokerihumalassa ja olin ihan et herramunjee, on mentävä makkoomaan.

Yritin lukea päivän lehteä,  mutta en päässyt alkua pidemmälle. Oletteko muuten koskaan ajatelleet, et miks ilta-sanomia ja -lehteä sanotaan kuitenkin päivän lehdeksi. Siinä on joku ristiriita. Eiks niiden nimi pitäisi olla päivän-sanomat tai päivälehti tai sit sanottaisi, et lukaisin tuossa illan lehdet, häh? Enihau, unijukka tuli aika rajusti, ei mitenkään hellästi hyväillen. Lähti taju samantien ja onnellisena nukkui rinsessa yöuntaan, tuntematta pelkoa, kuulematta metsän ääniä, eikä herneetkään nipistelleet pyllyä. Nyt saattaisi näyttää sille, että sade lakkaa. Kun lakkaa satamasta, niin haetaan lakkaa satamasta. Näillä mennään. Tack oh ädjöö.

P:S Näin muuten unta, että musta ja valkoinen joutsen taisteli mökin rannassa. Mie yritin ottaa ainutlaatuista kuvaa, mutta kamerat ei kuvanneet. Ai mikä ressi?

4 kommenttia:

  1. Täältähän niitä tilaamiani postikorttikuvia löytyy :). Ja oikein tekstien kera. Kivaa. En tiedä, millä kuvasit, mutta nätille näyttävät.

    Oon kade sun hyvistä yöunista. Viikonloppu kun ois just sitä lepoa varten, mutta kissan viikset. Meikäläinen ei nuku silmäntäyttäkään ennenkuin on kaikki kotona. Nuorisolla kun on tapana lähteä lauantaisin baariin ja nykyvalomerkeillä se tarkottaa sitä, että puol neljä loppuu tarjoilu ja siitä sit vielä vaelletaan pizzalle eli kebabille ja sit vasta kotiin. Että siinä sit puol viiden-puol kuuden jälkeen aamusta voin alkaa rauhassa nukkuun, kun ulko-ovi on kolahtanu kaks kertaa.. En vaan opi.

    Tuntuu nyt tosiaan kuvausressi painavan sulla päälle. Toivottavasti ymmärtää häipyä ennenkuin kuvausilo kaikkoaa kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks! Uudella pikku beibellä harjoittelin, kiva vekotin.

      Äitiys ( huoli ) on asia, josta ei koskaan pääse eroon. Ehkä se helpottaa, kun jantterit muuttaa omilleen, eikä tartte valvoa jo odotella.

      Se on vaan sellainen asia, et jos joku tietotekniikassa ei pelitä, niin se aiheuttaa ylimääräistä tykytystä niin kauan kunnes asia on kunnossa. Sitä kohti, mut aikalisää tarvitaan.

      Poista
  2. Siis toi eka kuva on otettu mun Armastuksen jalasta viime kesältä :D. Vähän olen kade, että uskallat olla mökillä yksin. Mä en uskalla. Kokiellut olen, mutta nukuin tosi huonosti, kun heräilin vähän väliä kuuntelemaan mistä se spookyman tulee. Mutta ei varmaan olekaan mitään meditatiivisempaa kuin ne järvenlaineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monen mökkiuniformuun istuu kroksi, villasukka ja lököverrari, Ihmisen on hyvä ja heleppo olla.

      Olin niin väsy, että en jaksanut edes miettiä, että pitäisikö peljätä spuukimäniä. Ja yleensä möksällä kyllä nukkuu hyvin.

      Kyllä se järvi mökin tekee ( tai meri .) Nyt kun jäät olivat jättäneet, niin tuli heti enemmän mökki/kesäfiilisi.

      Poista