23.4.2016

Alkukantaisuuden juurilla

Hei hoi, mökiltä mökille. Niin kiire viikko, ettei kerennyt koneelle istua. Tai siis istuin, mutta tein duunia. On se kauheeta, ettei tänne kerkee. Aamun hetket ovat menneet suunnitelmien kimpussa. Hyvä niin, tietysti. En mie sillä, enkä herra paratkoon valita.

Puoliks täys vai tyhjä

Tultiin eilen, minä jo ennakkoon, Ukkokulta alkuillasta. Täällä oli pirtti lämpöisenä ja sauna tulilla.  kylymähän täällä on kuin ryssän helevetissä, mutta periksi ei anneta. Istuin kuin istuinkin terdellä, kääriintyneenä sun sataa villaan ja sähköhuopaan. Skumppaa lipitin, ja kesää leikin. Jossain vaiheessa  iski hypotermia, täytyy toivoa, etten vallan vilustunut. Sissi mikä terdesissi.

Ällös ylös kurkota

Aamutuimaan oli hetken valoa ja varjoa. Kirmasin oitis metsikköön kuvaamaan. Kameraa on nyt säädetty pariinkin otteeseen ja nyt alkaisi tuntua sille, että saisimme välillemme yhteyden. Aurinko meni menojaan ja nyt rätkii räntää, rakeita ja vettä. Ei erityisen hekumallinen keli, mutta pirtissä on lämmintä ja kuivaa. Täällä on turvassa. Mökkihän on sellainen turvapesä. Tiiättekö, kun tulee sellainen jännä olo, että täällä me ollaan turvassa, lämpöisessä. Kaukana kavala maailma.

Aamun kastelema

Ukkokulta tarpoo tuolla ulkona. Kantaa saunalle vesiä, haravoi ja on energisellä tuulella. Rouvalla meinasi olla hiukkasen hönttönen aamutuimaan, taisin pari lasia liikaa ottaa kuohuvaa illalla. Pulahdus raikkaaseen lähdejärveen virkisti kummasti ja nyt voidaan todeta olon normalisoituneen. En tiiä, oli jotenkin ressiviikko ja ihan järkky väsy. Perustelin tällä rentoutumista. Ei me yömyöhään valvottu, rouva kupsahti untenmaille hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Huippu on vuorilla

Nuivasti kuiva

Soitin eilen puhelintoivelinjoille. Tätä mää on niin pelännyt. Eräs ystävä sai houkuteltua ja minusta se tuntui hyvälle idealla. En mää nyt erityisen jurrissa ollut, mutta varmaan olisin saattanut kuulostaa vähintäänkin yksinkertaiselle tai sit olisin vallan heittäytynyt villiksi. Onneksi en päässyt suoraan lähetykseen, siinä olisi saattanut käydä nolosti tai sitten ei. Omasta mielestä ne kännihöpinät on nyt muka niin hirveen hauskoja. Eivät ole. Voin kertoa.

Minäminäminä

Pitäs lähtee käymään kylillä. Mitähän me syötäisi tänään, jotain perinneruokoo. Lanttulooroo ja kalakukkoo. Eikä, nythän mää hokasin, me tehdäänkin sellainen ihana tortilla-peti. Helppo ja hyvin maukas, uunissa tulee hetkessä. On sellainen fiilis, että tekee mieli maustettua ruokaa. Jälkkäriksi voisi paistaa lättyjä. Mitä hilloo?

Poikkiteloin

Valohdus
Kai munkin täytyy tästä tormistautua. Tulee syyllinen olo, kun toinen touhuaa ja ite istuu nenä kiinni ruudussa. Eikä tuu, ei meillä tuommoisia lasketa. Ja sitä paitsi, mökillä saa olla just niin kuin haluaa. Voi olla vaikka sika pellossa. Ehkä tuon keittiön tuosta siivoan, näyttää emäntä olleen eilen suurpiirteinen valtakunnassaan. Vähän on silleen ja tälleen. Tai olisiko se ollut sitä luovaa ruuanlaitantaa. Mää tuota tiiä. Adios!

2 kommenttia:

  1. Aamun kastelema kuva on ihana! Just sellanen ennenvanhainen sun ottama, mitä aina tuijottelin silmät tapilla.

    Rauhaisaa mökkeilyä! Täällä tulee rakeita. Taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa kamera olla kunnossa ja nyt käydään pikku hiljaa tutuiks :)

      Mökillä tuli kaikkee, mitä taivaalta saattaa tulla.

      Poista