17.2.2016

Pölypallona luokses pompin

Voi pyhäjyssäys! Nyt ottaa hermoon ja pahasti. Talossa jossa asun on helvetti irti. Naapurissa jyllää hiomakone, kakkosessa laitetaan parvekelaseja ja kellarissa tehdään jotakin fucking vesijohtoremonttii. En kuule omaa ääntäni, mitä?! Ja mun niin pitäisi tehdä luovaa työtä. Valita kuvia uuteen mallistoon ja suunnitella sitä. Arvaa vaan pystyykö keskittyy. Argh, voimallinen Argh!

Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Elämässä on aina kaksi puolta. Katson pihalle ja yritän nauttia, enkä anna tuon mölysaasteen pilata harmoonista aamurauhaani. Olen tyyni, olen rauha. Ehkä teen suunnitelmien muutokset ja pakenen työhuoneelle. Teen siellä vaikka jonkun hitsin kivan taulun. Sellaisen missä on paljon rauhaa ja rakkautta.

Matkan jälkeen on aina hienoisia käynnistymisvaikeuksia. Se ottaa muutaman päivän palata arkiselle tasolle ja löytyy se elämän lanka. Viimoiset reissut ovat kautta linjan olleet niin onnistuneita, että arki tuntuu tylsälle. Eiks oo kauheeta? Joskus kun on myös niitä matkoja, et on kiva tulla himaan ja siihen omaan tylsään arkeen. Tuotakin tuossa mietin ja uskon, että nautin nykyään matkoista siksi, että mulla on Ukkokulta mukana. Meillä skulaa hyvin yhes, eikä tartte yksin matkustaa. On se ilo, on se lahja.

Tämä auringon valo tekee joka vuosi tämän saman ilmiön. Annan katseeni vaeltaa kotini pinnoilla ja struktuureissa ja saan todeta harmaan, tunkkaisen pölyn. Äh, kuin ällöö. Tuossakin tuo musta printteri, siinähän on paksu pölykerros. Vetäisin näin sormella ja katso, hirvittävä rantu jää. Aivan kuin se olisi joku muinainen jäännös ennen ristuksen syntymää. Mut ei se voi olla, koska tietääkseni, silloin ei ollut rinttereitä, eikä kaiketi tietokoneitakaan. Oli vain kivitauluja. Vika on siis minussa. Voiko itseä syyttää, jos koti on pölyinen? Eiks se oo siivojan vika? Kuka täällä oikein siivoaa. Mutta jos kerron teille, että valkoinen ikkunalautakin on harmaa pölystä. Mustan vielä ymmärtää mutta, että valkoinenkin. Sietäisi hävetä.

Olen taas riekkunut unissani öitä. Möykän ja mölyän. Näen inhottavia painajaisia. Ne ovat niin todellisia, että täytyy ihmetellä mistä ne oikein kumpuaa. Ja pahinta niissä on se, että ne eivät poistu heräämällä. Heräät kyllä, mutta nukahdat ja sama helvetti jatkuu. Hima on täynnä pelkkää saatanaa ja mulla on välillä sellainen olo, et aivan kuin saisin jonkun kohtauksen. Koko kroppa on krampissa, aivan kuin saisin sähköiskun. Arvata saattaa kuinka levännyt sitä onkaan aamulla herätessään. Nämä alkavat jo vaikuttaa psyykkeeseen ja joka päiväiseen elämään. Nukkuu mutta ei lepää. Pitääkö tässä johonkin klinikalle lähteä, ei oo normaalia tämmöinen.

En mää nyt pysty keskittyy. Taidan lähteä ulos avantoilemaan ja pitäisikö tuota rättiä vähän heilutella. Ensin käyn kuitenkin deletoimassa noi mölyttäjät. Annan myrkkymakkaraa, niin vaikenevat. Hookoon sinistä, se kelpaa kaikille. Oppivaat olemaan.

10 kommenttia:

  1. HooKoon sinistä tosiaan :D. Oppiivat olemaan :D.

    Ei ole erityisherkän elämä aina helppoa. Ja siihen lajiin me molemmat ilmiselvästi kuulutaan. On ollut tarkoitus kirjoittaa siitä, mutta en oo pystynyt tarpeeksi keskittymään omiin ajatuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HooKoo ja oppivat olemaan :) Tosiaankin, koko päivä älämölöä. Onneks neljän aikaan hiljeni. Mutta tämä jatkuu. Koko alakerrassa on joku lämminvesiputkitukos ja siellä spiikataan asuntojen lattioita auki. Onneks ei siis täällä. Jotain hyvää.

      Erityisherkälle, joihin me ilmiselvästi kuulutaan, tämmöinen on järkytys ja tasapainoa rajusti heittävä. Menin työhuoneelle.

      Poista
  2. Mikään ei ole niin kamalaa kuin naapurissa tehtävä remontti ja varsinkin jos tehtävän sekä ylhäällä, että alhaalla. On niin ihanaa kun aurinko paistaa, mutta en ymmärrä mistä se kaikki pöly on kertynyt ja ikkunatkin likaiset. Vastahan ne pestiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä kestää tovin. Alakerran asunnoissa lämminvesiputket tukossa ja siellä vedetään lattioita auki. Toivoa sopii, että se ei laajene kaikkiin asuntoihin.

      Mullakaan ei keittiön ikkunasta läpi nää. Joskin siellä on kaihtimet alhaalla, joten tarviiko pestä ;)

      Poista
  3. Työhuoneellesi siitä mars!! Sinulla on onneksi paikka, mihin karata!
    Toivottavasti mölyt jäi avantoon :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ne remonttimölyt, ei sinun kommenttisi ;-D

      Poista
    2. Hitto, kun en muista kerralla kaikkea ja sormet on nopeammat kuin ajatus, eli muistatko minkä merkkistä se kalkkimaali Tallinnassa oli?

      Poista
    3. Pakenin työhuoneelle, hetken rauha ja onneks möly loppui neljäksi. Allakerran lattioita spiikkaavat auki, joku putkihärdelli. Ja hei, avanto auttaa kaikkeen ;)

      En kyllä yhtään muista maalin nimeä. Ajattelin kyllä, et pitäisi ottaa ylös, niin voisi hintaa vertailla. Mut sit se jäi, höh.

      Poista
    4. Ens kerralla sitten.
      Muistatko, missä sitä myytiin?

      Poista
    5. Telliskivi Loomelinnak. Siellä olevat sisustuskaupat

      Poista