Tuomiopäivä tulee!

Pikku koira herätti jälkeen viis. Teki mieli kääntää kylkeä, mut ei voi. Toisella voi olla hätä ja ulos on päästävä. Nyt hää koisaa tuolla onnellisena ja minä herännäinen kittaan mokkoo ja ihastelen tätä aamua. Voi jösses, kun on somiaa. Kaiken yllä leijuu paksu utuinen sumu. On aivan peili tyyni ja hiljaistakin on, hyvin hiljaista. Aivan kuin kaikki todellakin olisi seis. Mä en ole tällä lomalla montaakaan kertaa herännyt ennen kukkoa ja se ikävä puoli siinä on, että jää tämä kauneus näkemättä.

Eilinen päivä soljui omalla painollaan. Jos nyt jotain mainitsen, niin pesin keittiön seinän ja heitin sille uuden maalipinnan. Nyt on valakosta. Seinälle oli vuosien saatossa roiskahtanut eräskin pastasoossi, kuinkahan se on mahdollista? Jälki alkoi olla sen verta sotkuista, että nyt oli jo pakko pestä ja laittaa. Parisen tuntia se otti ja lopputulos on palkitseva.

Aamuhetki...

Hitto, kun ei päivässä tahdo tunnit riittää. Tein pariakin puhdetyötä yhtaikaa, näin ne ei käy rasitteeksi. Tyynyistä tulee kivat, jette kivat. Kunhan saan ne vielä ommeltua kiinni, se on ohjelmassa tänään. Kun päivän touhuaa, käy saunas ja syö, niin on melkolailla valmista kauraa aikaisin iltaehtoolla. On ihana tunne, kun unijukka alkaa kolkuttelee ja leuka repii jo puol kymppi siihen malliin, et on ihan pakko vetäytyy höyhenille. Mitä suotta valvottaa. Tänä kesänä ei muuten ole  valvottukaan. Ei ole silleen ollut vierasta juhlakansaa humppaamassa. Hyvä vai huono, en tuota tiiä.

Valaisin tulee tästä

Täällä mökillä on saunottu joka ilta. Todellakin, joka ikinen ilta. Ei ole ollut silleen helteistä, että kuuma löyly tuntuisi vastenmieliselle, päinvastoin. Enää ei kauheesti jaksa löylyttää, se on sellaista pyhää puhdistautumista ja relaksanttia fiilistä. Sauna jakaa päivän. Löylyttelyn jälkeen alkaa aina ilta ja päivä päättyy. Se on sellainen riitti. Sen jälkeen ollaan vaan ja istutaan rauhas. Ehkä vähä virkataan.

Ussakka yllä

Yksin ollessa ajatus miettii mitä kummallisempia asioita. Mikä musta on hassua ja tieteellisestikin intresanttia, niin on nämä järjen pilkahdukset. Yhtäkkiseltään saattaa tajuta jonkun asian hyvinkin kirkkaasti. Silleen niin, et pitää oikein isoon ääneen parahtaa: " No jumalaut, niinhän se tietenkin on!"
Esimerkkinä sanottakoon vaikka, että ymmärtää miksi maapallo on pyöreä. Miksi vesi on märkää ja tuli on kuuma. Vitsi, vitsi. Oikeesti ajatus menee pintaa syvemmälle, sitä ymmärtää itsestään ja vallitsevasta elämänmenosta jotakin hyvin oleellista tai sitten ei.

Jossain

Mistähän kaikki ajatukset syntyvät? Nyt kun on aikaa kuunnella ja pysähtyä, ajatelkaapa vaikka tota virkkausta. Se on niin hemmetin meditatiivista, että oksat pois. Siinä niin istua nakotat kuin tatti paskassa, kutimet sylissä ja ajatusvirta käy kuin tunnelbaana saksassa. Ajatusten haiwei. Ei se mitään korkeakulttuuria ole, mutta ihan törkeesti heittää sellaista kamaa, että välillä itsekin on pakko pysähtyä kuuntelee ja ihmettelee, mistä moista tulkintaa. Hei, kuka puhuu?

Tyynyksi tuleman

Syyllisyys nousee pintaan. En mää sille mitään voi. Välillä musta tuntuu, että olisin syyllinen ihan kaikkeen. Sitä saattaa ohikiitävänä hetkenä tuntea hurjaa nautintoa ja erheellisesti luulla olevansa jopa onnellinen. Sitähän nyt ei missään nimessä saisi tuntea. Ikuinen suorittaja ei lepää koskaan. Parasta tietysti olisi, että voisi olla silleen normaalisti. Meinaan vaan, että täällä mää märehdin, poden saikkua ja syyllisyyttä siitä. Normaali olisi työkykyinen ihminen, eikä tämmöinen luuseri, ajattelee hän. Onko tämä syyllisyyden tunne kylvetty meihin lapsena vai tuleeko se peräti jo syntymälahjana?
En toki käy väittämään etteikö tämä "lomailu"olisi mukavaa, mutta miksi syyllisyys. Yksi kirkas ajatusflash onkin kertonut minulle, että olisi hyvä lopettaa ikuinen suorittaminen, sillä pahimmillaan se vie poloisen tuonelaan. Ei enemmän eikä vähemmän. Tai sit mää vaan oon niin helvetin laiska. Sekin on mahdollisuus. Nyt mie kuitenkiin mään takas makkoomaan...enkä murehi. Enkä syyllistä. Ihan vaan vähäsen. Jossakin hirnahti hevoinen, vai onks se taas mun pääni sisäinen ääni. Hummani hei, huputitihummani heijaa.