Hould joor hoosiis

Allekirjoittanutta nolostuttaa ja samalla olen neitseellisen ylpeä. Mää sain elämäni ensimmäiset parkkisakot! Jätin Björnen sellaiseen mestaan, et siinä ei kaiketi ollut virallista parkkipaikkaa. Viime lauantaina siinä oli useampikin menopeli parkissa, mut tää arki kaiketi kerjää rahaa. Noh, otan tämän opettavaisena ojennuksena ja nyt ymmärrän, että edes MINÄ en voi parkita sinne minne mää tahon. Tuota on vain niin vaikea hyväksyä. Minusta koko parkkisysteemi on jonniin joutava. Tyhjää tilaa paikat täys, miks sitä ei vois jättää sinne minne mahtuu. Nätisti laitettaisiin juu ja kaikille löytyisi tilaa. Asiat on just niin yksinkertaisia, jos niistä ei tee monimutkaisia. Martan motto.

Nyt kun mää olen henkeen ja vereen autoileva ihminen, niin samaan syssyyn ehdottaisin, että parkkimaksut poistetaan kokonaan. Niin ja autovakuutukset ja verot. Ihan järkyttäviä summia. Joutavia kaikki tyyni. Ja nyt jos oikein haluan eduskuntaan mennä, niin bentsiinit ja muut peltilehmien nauttimat virvokkeet julistettaisiin ilmaisiksi nautintoaineiksi. Eiks se nyt olisi vähintäänkin oikeudenmukaista, jos ihminen haluaa käyttää omaa aikaansa ja energiaa yksityisautoiluun. Kyllä sitä pitäisi tukea. Eivät ole tuolla tukkimassa julkisia liikennevälineitä. Ihan omassa rauhassa ajelevat, eivätkä tallo muiden jalkoja. Juu, näin on nähtävä.

Tänään ensimmäinen ymmärrettävä sairauslomapäivä. Tein jotakin poikkeuksellista ja nautin aamuisen mokan kera muropikkuleivän. Revittelin vallan. Ei, tästä ei tule tapa, mutta jotakin spessua halusin tuntea tänä aamuna. Muutoin kerrottakoon, että roppaa runtelee järkky väsy. Ihan kuin olisin eilen antanut periksi ja annoinkin. Toki, minulle tyypillinen tehokkuusajattelu puskee pintaan ja olen jo ajatuksissani nyysinyt joka nurkan. Nyt, nyt, nyt täytyy tehdä ja olla tehokas. Hetkeäkään ei saa hukata. Kynnet verellä ja paskat housuissa sinun on olemassa olosi ansaittava. Hould joor hoosiis, huokaseppa hiukkasen ja yritä ymmärtää. Heitetään tehokkuusajattelu maata kiertävälle radalle ja nyt hei oikeesti LEPO. Tää rappeutunut roppa ei enää jaksa, en ole nuori orhi. En ole niin. Niskapaskalöydöksenä eilisellä tohtorikäynnillä todettiin pullistumaa. Niin ja muutenkin heikkopäisyyttä ja arveluttavaa tulevaisuutta. Jep jep.

Tälle viikolle on vielä jotakin sovittua äksöniä. Tutkimuksia ja los palaveerosta. Jossakin vaiheessa painun möksälle. Kuten jo tietänette, niin siellähän sielu ja ruumis tuppaa relaamaan ihan eri moodilla kuin täällä citielämässä. Luojalle kiitos ja hallelujaa, mökki on olemassa ja nyt myös menopeli, että pääsen villisti ja vapaasti kulkemaan tätä väliä. Ei ole riippuvainen kyytilöistä, sehän oli menopelin hankinnan tarkoitus. Sillä autetaan meikeläisen mielenterveyttä. On tärkeää, että on paikka minne pääsen. Se saattaisi olla, että lanttu leikkaisi pahemman kerran, jos joutuisi tänne neljän seinän sisälle jäämään. Kiitollinen on hän.

Ou jees. Aamuiset mokat on nautittu ja arvatkaas mitä. Mää painun vällyjen alle. Okei, voisin lähteä ja mennä, tehdä ja tulla. Mut en tee. Makkoon vaan ja haisen. Kyl mää aina puolelle päivin kestän olla tekemättä. Sit voi jo vaik viilata kynnet ja kastella kukkaset. Adios.