Elämän reality

Tilannekatsaus, toverit hyvät. Fyssärin vastaanotto oli silleen asiallinen, että sain lähetteen magneettikuvaan. Hän ihmettelemään, miksi en ole mennyt aikaisemmin. Minä sanomaan, että kaksikin toktoria on ollut sitä mieltä, että ei ole tarvetta. On normaalia tämmöinen selkäkipu. Ei ole normaalia, mutta voi olla, että mitään vikaa ei koskaan löydy, tuumasi tohtorinna. Selkä on siitä jännä vekotin, sitä sattuu mutta ei ole syytä. Suattaapi olla, että on sairastunut krooniseen kipuun. Odotan kuvia. Totisesti, minä sanon.

Tuossapa jäin sellaista pohtimaan, miksi en mitään kipulääkettä saanut. Tosin siihen saattaa vaikuttaa se, että kerroin niiden tekevän massulle huonoa. Pyysin, etteikö teillä olisi jotakin kipupiikkiä, että pääsisin eroon tästä helvetistä. Ei ole heillä sellaisia. Mitä, ei ole? Tuossakin juuri tajusin, että ollaan itäisellä puolella ja siellä saattaa olla eräskin piikin ruinaaja. Kuvittelikohan tohtori, että tässä on taas yks narkki, joka palavasti haluaa päätään sekaisin. Voi olla, että ylireagoin, mut 3-4 päivää pitäisi tätä helvettiä kestää. Jospa otetut kuvat toisivat helpotusta tai ainakin syyn ja seurauksen ja siitä sitten lähdetään kuntoutuksen pitkälle ja kapealle tielle. Huomaatteko hienoisen kyynisyyden. Ou nou.

Minullahan on arsenaali aikamoisia myrkkyjä himassa. Oli pakko nöyrtyä ja napata yksi pahimpaan tuskaan. Oukei, hieman helpotusta, mutta kostautuiko se maate mentäessä. Ei silläkään hyvä, että flunssa huutaa putkistoissa, selkä vittuilee, niin sain tod.näk. järkyttävän refluksikohtauksen. Niitä tuli kaksi lähes peräjälkeen ja hetken jo luulin, et nyt tuli noutaja. Eiks oo hirveen mielenkiintoista? Mut en siis ole ennen moista kokenut. Meinasin tukehtua ja hirvee kipu viilti rintalastassa. Ajattelin ensi, että se on sydänkohtaus tai et nyt meni selkäydinkanavassa joku pahemman kerran vituralleen. Makasin lattialla polvillaan, nojasin sänkyyn ja yritin saada itseni hapettumaan. Siitä tilanne kuitenkin rauhoittui ja syytin siitä ottamaani perkeleen porekiputablettia. En tiiä, mut ihan perseestä on tämä tämmöinen.

Aikani menee pääasiallisesti sängynpohjalla. Juu, liikkua pitää ja yritänkin tehdä urheasti selkäjumpat, mutta se vaan sattuu niin maan perkeleesti. Mä voin kertoa, että tällä hetkellä mulle parasta on maata liikkumatta paikallaan. Mutta sitä en tee, uhmaan kipua ja yritän liikkua. Se on kuulemma hyvästä.

Liikkumattomana katsoin eilen neljä jaksoa Hakekaa Kätilö sarjaa. Viihdyin sen parissa, koska se on niin elämän makuinen ja historiikki on mielenkiintoista katsottavaa. Vaikka siellä beibejä tehtaillaankin, niin monen monta yhteiskunnallisesti ja elämän katsomuksellisesti tärkeää asiaa kulkee käsikirjoituksessa jouhevasti mukana. Taattua brittikamaa.

Mää en nyt muuhun pysty, kun valittaa. Mulla on siihen oikeus. Ukkokulta tuumasi, että sun elämästä saisi hyvän realitysarjan. Se olis jo niin jännä, että epäily sen todellisuudesta saattaisi olla aiheellinen.  Niinpä juurikin, mitähän kivaa kipua tämä päivä tuo tullessaan? Mitähän kivaa käsikirjoittaisin. Hmmm, mitäs mulla ei oo vielä ollut. Oisko joku vyöruusu. Sehän kuulostaisi kivalle. Vyö ja ruusu. Sellainen kukkainen. Ai ko kiva. Hirmu kiva. Voisko joku laittaa mut päiviltä. Kiitos.